Kap Verdelle 7 - 14.11.2017

Niin sitä seilattiin Kap Verdelle 778 mailia ja 6 vuorokautta 16 tuntia. Moottoria jouduimme käyttämään 45,5 tuntia. Monenlaista taas tapahtui, pari melko erikoistakin juttua.

Ja reissu alkaa:

Ennen San Miguelista lähtöä kävimme vielä rantakuppilassa lähettämässä edellisen blogitekstin. Tarkoitukseni oli myös päivittää puhelinliittymämme mahdollisimman halvoiksi, koska Kap Verdeltä ja Karibialta ei paljon kannata soitella tai surffailla suomalaisilla liittymillä. Olin selvittänyt asian jo kesällä Telian puhelinpalvelun kanssa ja saanut sieltä viestin: Lähetä minulle viesti, kun haluat että päivitämme liittymäsi. Ainoa ongelma oli se, että viesti oli lähetetty NoReply-osoitteesta, joten en voinut siihen vastata. Kahlasin moneen kertaan Telian nettisivut enkä löytänyt mistään asiakaspalvelun sähköpostiosoitetta. Vähänkö taas harmitti! Puhelinpalvelu oli jo kiinni, joten joutuisin hoitamaan asian (kalliisti) puhelimitse Kap Verdeltä. Äh.

Harmitus karisi harteilta, kun irrotimme köydet kello 17 ja läksimme matkaan.

1.vuorokausi: Moottoroimme saaren suojasta 40 minuuttia. Sen jälkeen nostimme isopurjeen ja levitimme genoan. Takatuuli oli melko reipasta, 11 – 12 m/s, joten vajaan puolen tunnin päästä rullasimme genoan kasaan ja jatkoimme pelkällä isopurjeella.  

Yön aikana täysikuun valaistessa taivaltamme vaihdoimme ja virittelimme purjeita takatuulessa moneen kertaan.

Kari oli virittänyt aamun sarastaessa vieheen veneen perään ja kuinka ollakaan, kahdeksalta kela pärähti. Pienen taistelun jälkeen nostimme Neetiin noin kilon painoisen mahi-mahin. Että niin pieni kala osasikin panna hanttiin!

9.30 iso jiippasi terävässä aallossa ja pylpyrän kiinnitys levankivaunuun petti. Laskimme ison alas ja käynnistimme koneen. Ankarassa keikutuksessa Kari sai kaivetuksi työkalut ja ruuvilaatikot esiin ja sai kuin saikin vian korjatuksi.

Tässä vaiheessa takatuuli oli enää 4 – 6 m/s, maininki aikamoista ja lisäksi kiusanamme oli ainakin solmun vastavirta. Matka ei juurikaan edennyt, vaikka isopurje oli kokonaan auki ja otimme vielä moottorinkin pienillä kierroksilla avuksi.

11.50 autopilotin ohjatessa Kari lepäili salongissa ja minä päivystelin Neetin peräpenkillä, kun aloin ihmetellä auringon suunnan muuttumista. Olimme alkaneet kääntyä ympyrää! Huusin Karin katsomaan. Huomasimme, että olimme todellakin alkaneet pyöriä ympyrää. Kauempana Neetistä ympyrän keskellä oli noin 20 metrin halkaisijan kokoinen aivan peilityyni alue.  Emme ole ikikuuna päivänä moista nähneet. Tuli mieleen Bermudan kolmion veneitä nielevät pyörteet…Kari otti Neetin käsiohjaukseen ja pääsimme irti pyörteestä. Harmi, ettemme ällistyksissämme älynneet ottaa valokuvaa pyörteen silmästä!

Pian sen jälkeen Kari huomasi, että perässä vetämämme siima oli aivan kierteellä ja sen tuhannen solmulla. Ilmeisesti pyörre oli kieputtanut sen aivan sotkuun.

Vanhaan tapaan kumpikaan meistä ei oikein osannut nukkua ensimmäisenä meriyön, joten otimme päivän mittaan vuorotellen pikku torkkuja.

Aallokko jatkui sekavana ja korkeana, joten ruoka (paistettu mahi-mahi ja keitetyt perunat + tartar-kastike) piti valmistaa köytettynä hellaan.

Ensimmäisen vuorokauden saldo 105 mailia, matkaa jäljellä noin 670 mailia.

2. vuorokausi

Vastavirta hellitti vihdoin illalla ja Neeti alkoi taas edetä moottoripurjehtien, ison toimiessa tukipurjeena. Tuuli hyytyi päivän mittaan 1 - 2 metriin sekunnissa ja laskimme ison pois paukkumasta. Otimme satelliittipuhelimella tuuliennusteet GRIP-tiedostoina eikä tilanne näyttänyt ennusteiden mukaan muuttuvan päiväkausiin. Aloimme jo hiukan huolestuneina laskeskella, mihin asti pääsisimme polttoainevarannollamme, mikäli emme saisi tuulta purjeisiin.

Ote lokikirjasta:  Kuun mollikka näkyviin, meren selkä krokodiilin rosoinen, loivaa aaltoa. Eipä juuri hurraamista tuulien osalta. Pläkää jatkuu vielä ainakin kaksi vuorokautta, kenties vielä pidempään. Polttoainetta oli lähtiessä 300 litraa. Epävarmuus löpön riittävyydestä kalvaa mieltä, mikä on koneen tuntikulutus suhteessa annettuun kulutuskäyrään, takatankin todellinen tilavuus, litramäärä etutankissa? Emme uskoneet näin laajaan tuulettomaan alueeseen. Ennusteet näyttivät ainakin 5 kn takatuulia myös tälle alueelle. P-ainetta jäljellä nyt arviolta 190 l ja matkaa 530 mailia.

Rahti-, säiliö- ja matkustaja-aluksia oli liikkeellä aika runsaasti. Suuri Dakariin matkalla oleva säiliöalus lähestyi meitä takaviistosta eikä osoittanut aikomustakaan väistää meitä. Törmäyskurssi näytti ilmeiseltä ja totesimme viisaimmaksi väistää pois alta. Harmitti, sillä olisi ollut valtamerta suuntaan jos toiseenkin kiertää meidät.

Päivälliseksi nautimme jauheliha-tomaattipastan.

Toisen vuorokauden saldo 139 maila, tultu yhteensä 244 M, jäljellä 541 M.

3.vuorokausi

18.45 saimme ihailla yhtä hienoimmista koskaan näkemistämme auringonlaskuista.

Puolikuun valossa kello 1.35 tuuli vihdoin viimein heräsi 3 – 4 sekuntimetriin ja saimme purjeet taas vetämään – veisaten genoalla ja spiiratulla fokalla.

14.50 pohdiskelin, että paljonkohan tällä reissulla maileja onkaan yhteensä kertynyt. Tarkastin GPS-lokin ja kuinka ollakaan – luku oli tasan 5000 mailia. Hauska sattuma!

15.20 aloin ihmetellä AIS:issa 8 mailin päässä näkyviä kolmea alusta, jotka liikkuivat todella hitaasti jonossa aivan peräkkäin. Viimeisestä aluksesta näkyi tieto: rajoitettu ohjattavuus.

Jonkin ajan kuluttua VHF:stä alkoi kuulua puhetta ja jotakin alusta kutsuttiin koordinaattien perusteella. Viimein saimme selville, että meitähän siellä kutsuttiin. Vastasin ja erittäin huonolla englannilla kerrottiin, että olemme vaarassa. Alus vetää perässään sähkökaapelia ja turvaetäisyys on kahdeksan mailia. Kysyin, miten meidän tulisi menetellä, mutta vastauksesta en saanut mitään tolkkua. Kerroin, etten ymmärrä ja sanoin, että käännämme oikealle väistääksemme. Niin teimmekin. 

Tässä vaiheessa yksi aluksista oli kääntynyt tulemaan meitä kohti ja vähän ajan päästä sieltä otettiin yhteyttä - nyt erittäin selkeällä englannin kielellä. Saimme ohjeeksi jatkaa nyt kulkemaamme suuntaa tunnin ajan, sen jälkeen voisimme turvallisesti kääntyä takaisin alkuperäiselle kurssillemme. Että pitääkin keskellä isoa valtamerta osua juuri tuollaisen kuljetuksen kohdalle…

Iltapäivän aikana saimme seuraa. Lokki alkoi seurata Neetiä. Se lensi Neetin keulan editse, laskeutui veteen viereemme ja jäi kellumaan jääden taaksemme. Sama toistui ties kuinka monta kertaa. Vihdoin palkitsimme sen heittämällä mereen paahtoleipäviipaleen, jonka kimppuun se kävi innokkaasti. Pimeän tultua se katosi.

Päivälliseksi eilistä jauheliha-tomaattipastaa säilykepavuilla höystettynä.

Päivän saldo 112 mailia, tultu 360 M, jäljellä noin 417 M.

4.vuorokausi

Auringon laskiessa ja kuulimme kaukaista ukkosen jyrinää ja näimme salamointia Afrikan yllä. Vaikka tuuli oli edelleen varsin kevyt, reivasimme kuitenkin isopurjeen ukkosen varalta 1-reiviiin.

Yön aikana harrastimme taas purjesulkeisia: iso 2-reiviin, sitten alas ja fokka ja genoa veisaamaan.

02.10 havaitsimme aivan lähellä himmeän vihreän kulkuvalon. Tutkassa näimme sen olevan alle puolen mailin päässä. Kari näytti varmuuden vuoksi taskulampulla valoa purjeisiin. Aluksesta ”vastattiin” valaisemalla sen purjeita. Aluksen kulkusuunnasta päättelimme sen olevan matkalla suoraan Karibialle.

Puolikuu kellotteli taas taivaalla. Ihmettelin syväysmittarin lukemia: kymmenen metrin kahta puolta. Päättelimme sen johtuvan planktonista, joka säkenöi Neetin perävanassa.

13.40 iski kala kiinni. Kari sai taistella ankarasti puoli tuntia, ennen kuin saimme saaliin Neetiin. Kelpo saalis se olikin: 9,5 kiloinen, 110 cm pitkä mahi-mahi. Ihan säälitti, kun otimme siitä vain vähän (pariin ateriaan ja Karin wasabikalaan) ja heitimme loput menemään. Siinä olisi ollut syötävää isommallekin joukolle. 

16.30 kuulin viereltämme ”pohahduksen”. Nain suuren mustan evän vilahtavan veden pinnan yläpuolella ja sama toistui vielä toisen kerran. Emme päässeet selville, mikä otus meitä kävi tervehtimässä. Aika suuri se oli delfiiniksi, mutta tiedä häntä.

Ote lokikirjasta:  Fokan spiira pois ja ison pariksi genoa avattuna keulaan. Nyt on mehukasta menoa: Avotuuli, ei haitallista äkkijyrkkää aaltoa, aurinko paistaa ja vauhti 7 kn molemmin puolin. Tuuliperäsin toimii moitteetta nyt kun sen sielunelämän kanssa on erilaisissa tuuliolosuhteissa tullut sinuiksi. Genoan takaliliikin snörppi ja alaliikki purjemaakarin käsittelyyn.

Päivälliseksi paistettua mahi-mahia ja perunamuusia.

Päivän saldo 120 mailia, tultu 480 M, jäljellä 299 M.

5.vuorokausi

Kari oli seurannut jo muutaman päivän akkujen varaustilannetta. Aurinko on useana päivänä paistanut vain himmeästi udun takaa ja tuuligeneraattorin tuotto kevyessä myötätuulessa on olematon. Akkujen varaus oli 76 %, joten laskimme illalla purjeet ja ajoimme tunnin ajan koneella.

Jatkoimme sen jälkeen purjein, nyt niinkin hyvässä kuin 120 asteen tuulikulmassa. Selvisimme koko yön yli samalla purjekerralla!

Päivän mittaan vaihtelimme taas purjeita kerran jos toisenkin. Jossain vaiheessa tuulikulma oli jopa 90 astetta!

Jättiheinäsirkka (vaaksan mittainen!) lennähti Neetiin – ja onneksi lensi pois heti sen jälkeen, kun olimme saaneet sen valokuvatuksi.

Sen kavereita kävi muutaman kerran sen jälkeenkin Neetissä huilailemassa.

Valkonen tunnistamaton lintu ilmestyi jostain ja kierteli aikansa Neetin ympärillä kadotakseen sitten taas maaliman tuuliin.

Päivälliseksi mahi-mahikiusausta.

3 – 5 matkavuorokausina tuuli oli hyvin kevyttä, joten matkanopeus jäi 3 – 4 solmuun. Onneksi meillä ei ollut kiirettä minnekään!

Vuorokauden saldo 106 mailia, tultu 585 M, jäljellä 194.

6.vuorokausi

Ruokailun jälkeen teimme taas virtaa tyhjäkäynnillä tunnin ajan.

Yö meni mukavasti, vahtivuorolaisen tarvitsi vain silloin tällöin säätää hiukan tuuliperäsintä.

Aamulla kannelta löytyi ensimmäinen lentokala! (Myöhemmin saimme kerätä niitä kannelta useampiakin. Joku oli pappakuomun päällä olevista kalansuomuista päätellen tehnyt melkoisen ilmaloikan.)

Pienen mustekalavainaankin Kari keräili kannelta.

Aamunkoitteessa tuuli alkoi kiihtyä ja aallokko muuttui korkeaksi ja ikävän sekavaksi. Purjeita pienenneltiin, mutta aallokon kiusoihin se ei auttanut. Kävi niin ikävästi, että salongin meripunkasta kavutessani ärhäkkä aalto paiskasi Neetiä ja minä keikahdin salongin pöydän päälle. Onneksi minulle ei käynyt mitenkään, mutta pöytä irtosi jalustastaan. Valitettavasti lisää remonttihommia kapteenille.

Emme olleet silmä tarkkana tähystäneet lähiympäristöä, lähinnä vain katsoneet, onko muita aluksia näköpiirissä. Niinpä melkein pelästyimme, kun yks´kaks vieressämme noin viiden metrin päässä oli (ilmeisestikin) aaltopoiju. Onneksi emme osuneet siihen!

Huolenaihe: kannelta löytyi mustekalavainajan lisäksi popniitin (tai jonkun vastaavan) pää. Kari tutkaili tarkkaan kaikki paikat, jotka pystyi tarkastamaan kiipeämättä mastoon. Mistään ei löytynyt selitystä osalle. (Vasta Kap Verdellä selvisi, että osa oli peräisin kumiveneen airosta: Airot ovat olleet kannella kumiveneen alla.)

Iltapäivällä käytimme taas konetta tyhjäkäynnillä tunnin ajan tehdäksemme sähköä.

Päivällinen: Pasta Carbonara ja wasabileipiä.

Vuorokauden saldo: 118 mailia, tultu 704 M, jäljellä 77M.

7.vuorokausi

Viimeisinä päivinä yötkin olivat tuntuneet todella lämpimiltä. Tuli mieleen tarkastaa meriveden lämpötila: 29,1 astetta. Ei ihmekään, että yölläkin jo tarkenee…

Totesimme, että perälippumme valkoinen oli muuttunut vaaleanpunaiseksi. Nyt ymmärsimme, että se ”utu”, joka oli himmentänyt auringonpaisteen, olikin Afrikasta tulevaa ”harmattan”- tuulen mukana tuomaa pölyä. Pappakuomu, nostimet ja skuutit olivat myös saaneet uuden pinkin värisävyn.

Aamulla ennen aamunkoittoa aloimme hidastelun, jotta emme saapuisi Palmeiraan ennen aamunkoittoa. Matka jatkui pelkällä isopurjeella.

Nostimme keltaisen lipun vasemman saalingin alle. (Maakravuille tiedoksi, että maailman merillä uuteen maahan saavuttaessa nostetaan keltainen lippu merkiksee siitä, ettei kirjautumista maahan ole vielä suoritettu.)

Auringonnousu Salin päällä näytti hienolta.

Viimeksi tänne tullessamme pohdin, mistä Verde (=vihreä) on tälle saarelle syntynyt, ja samaa pohdiskelin taaskin. Ei paljon vihreätä näkynyt.

Ankkuripaikassa oli paljon veneitä (ainakin 20) ja hetken aikaa etsiskelimme Neetille sopivaa paikkaa. 8:40 laskimme ankkurin 5 metrin syvyyteen 778 mailin, 6 vuorokauden 16 tunnin ja 45,5 konetunnin jälkeen. Taas yksi legi onnellisesti ohi!