 |
| Nereidi ja Immigrant Mogánissa |
Perjantaiaamuna - ensimmäisenä aamuna lasten lähdettyä -
siirryimme taas normaaliin hitaaseen aamurytmiin. Aamuteet ja –kahvit kaikessa
rauhassa, uutisten lukemista kännyköistä ja päivän ohjelman suunnittelua.
Järjestelimme Neetin taas ”normaaliasetuksiin” eli perähytistä tuli taas
varasto. Tavarat olivat olleet tilapäissäilytyksessä sitlooran penkkien alla.
Kari tyhjensi ja pesi kumiveneen ja pakkasimme sen taas kannelle. Saa nähdä,
milloin tarvitsemme sitä seuraavan kerran eli pääsemme ankkuriin.
Kävimme
markkinoilla todetaksemme, ettei meidän tarvitse ostaa sieltä mitään. Siirsimme
videot ja valokuvat kamerasta läppärille ja muistelimme lämmöllä kuvien
ottohetkiä lasten kanssa. Kirjoittelin blogia, jonka saimme lähetetyksi
lauantaina rantakuppilasta - hitaalla
Wifi-yhteydellä runsaiden manailujen saattelemana. Kuvien siirto blogiin
hitaalla yhteydellä on koettelemus vailla vertaa!
Kalle ja Savannah tulivat
Immigrantiin lauantai-iltana illan pimettyä. Sunnuntaina joimme Neetissä
päiväkahvit ja jutustelimme niitä näitä. Olimme saaneet Suomesta tuliaisiksi
Annan piparkakkuja ja Savannah piti niistä kovasti!
Yritimme asentaa VHF-lisäluuria,
mutta ankarasta useiden tuntien yrittämisestä huolimatta asennus ei onnistunut.
Ohjeet ja se, mitä laitteissa tapahtui, eivät sitten millään täsmänneet. Täytyy
etsiä joskus joku Raymarine-osaaja tekemään asennus. Onneksi meillä on
karttapöydän luona olevan VHF:n lisäksi käsi-VHF, jota voin käyttää satamia
lähestyessämme. On nimittäin vähän hankalaa keskustella marinan henkilökunnan
kanssa veneen sisällä ja huudella sieltä samalla ohjeita kipparille.
Kari
ajatteli seurata netin kautta F1-kisojen tapahtumia kännykästä. Läksimme pikku
kävelylle ennen kisojen alkua ja kuinka ollakaan - yhdessä rantakuppilassa
olikin Formula-kanava päällä. Niinpä jännäsimme taas kerran suomalaisten
menestystä ja harmittelimme heidän aina yhtä huonoa tuuriaan.
Maanantaina valmistelimme
Neetin lähtökuntoon ja kiertelimme Mogánin kujilla ottamassa viimeiset
valokuvat kauniista kujista.
Kello 19.30, juuri illan hämärtyessä irrotimme
köydet ja suuntasimme kohti Gomeran saarta. Tuuli – se vähäinen – oli reilun
tunnin ajan täysin vastainen. Päästyämme Teneriffan saaren suojasta se
voimistui ja kääntyi noin kymmenessä minuutissa mukavaksi ja reippaaksi
sivutuuleksi. Siiten sitä mentiinkin kuunsirpin köllötellessä taivaalla mukavaa
6 – 7 solmun nopeutta aamuneljään saakka. Sitten tuuli uuvahti ja jouduimme
moottoroimaan loppumatkan San Sebastianin marinaan.
Matkaa kertyi 74,5 mailia
ja aikaa kului vajaat 13 tuntia.Viimeksi tänne tullessamme (26.10.2005) marina
oli tupaten täynnä ja jouduimme odotuslaituriin kolmanneksi riviin. Siksi hiukan
jännäsimme laituripaikan saamista. Ei hätää. Tilaa oli vaikka kuinka. Aisamme
on tosin aika lyhyt, mutta springiköysillä saimme Neetin hyvin paikalleen.
Marina on suojainen ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Suihkut olivat
pettymys - vesi oli niin kylmää, että sen alla pystyy hädin tuskin peseytymään.
Yksi suihkukerta riitti minulle; siirryin käyttämään Neetin
peseytymismahdollisuuksia.
Yksi ennestään tuttu venekin täällä on, Ponta
Delgadassa tapaamamme ruotsalaispaatti. (Se, jonka takana olimme telakalla
jumissa.) He aikovat viettää tämän talven Kanarialla, ensin kolme kuukautta
täällä Gomeralla ja sitten kolme La Palman saarella.
Laivoja hankaa satamassa
yhtenään, sekä La Gomeran sisäisen liikenteen aluksia että myös laivoja muille
Kanarian saarille. Lauantaiaamuna oli satamaan ilmestynyt suurehko saksalainen
matkustaja-aluskin. Oikein piti miettiä, milloin olimme edellisen kerran
nähneet matkustaja-aluksen ja selvisihän se pikku pohdinnan jälkeen: Las
Palmasissa. Yllättävää kyllä, täällä ei näköjään liiku juurikaan
risteilyaluksia.
 |
| San Sebastian |
Kylä (tai kaupunki, kumpi lienee) on pieni ja rauhallinen.
Ravintoloita on runsaasti ja matkamuistomyymälöitäkin aika paljon. Mitään
häiritsevää turistiryysistunnelmaa täällä ei kuitenkaan ole.
Tori/hallikin on
olemassa. Siellä on 4-5 vihannesmyymälää, pari vaatimatonta lihatiskiä ja
leipäkauppa. Ehkä olemme tottuneet ylitsepursuavan runsaisiin vihannestoreihin,
koska tämä tori oli meille pienoinen pettymys.
Lauantaina torilla myyjiä oli muutama enemmän. Ranta-aukioille oli
myös ilmestynyt myyntikojuja, jossa myytin enimmäkseen koruja ja käsitöitä.
Taikuri viihdytti lapsia ja muuta kansaa tempuillaan ja lapsille oli oma
erityksensä rantakatoksen alla. Hauskaa heillä tuntui olevan, mutta me
ihmettelimme sitä, että lasten(kin) esityksissä pitää äänentoiston olla
korviahuumaava. Luulisi vähemmänkin riittävän!
Ruokakauppoja on useita, suurin
osa pieniä ”supermercadoja”. Torin yhteydessä on pinta-alaltaan suurempi hiukan
varastomyymälän oloinen kauppa. Olimme ajatelleet bunkrata täällä Gomerassa ennen
Kap Verdelle ja ylitykselle lähtöä, mutta tarjonnan nähtyämme tulimme toisiin
ajatuksiin. Lähdemme sunnuntaina täältä vielä Teneriffalle –ja vuokraamme
sieltä auton saadaksemme Neetin ruokavarastot täyteen. Saimme paikan Las
Galletasisista torstaihin asti, sen jälkeen emme vielä tiedä minne Neetin keula suunnataan.
Teimme bussiretken saaren toiselle puollelle Valle Gran Rey:hyn,
jonka ankkuripaikalla vietimme viime reissullamme yhden yön käymättä laisinkaan
maissa. Bussimatka kesti vajaat puolitoista tuntia ja maksoi 5 € / nenä. Reitti
kulkee jyrkillä ja karuilla rinteitä serpentiiniteitä, päätähuimaavien
jyrkänteiden reunoilla, saaren keskiosassa olevan kansallispuiston halki ja
taas alas rantaan.
Kuljettaja huudatti torvea jyrkimmissä mutkissa ja muutamassa kohdassa vastaantuleva ajoneuvo
joutui peruuttelemaan jonkin matkaa, ennen kuin sivuutus onnistui. Jossain
vaiheessa takanamme istuva ruotsalaisnainen kiljui jotain kovalla äänellä ja
Kari sanoi, että bussin kylki oli raapaissut kaidetta…onneksi en nähnyt sitä!
Gomeralla on valtavasti vaellusreittejä ja bussin kyydissä oli muiden
vaeltajien joukossa myös kaksi suomalaispariskuntaa Vaasan seudulta. Olisi
ollut mukava kulkea kansallispuistossa pieni pätkä, mutta Kari oli saanut päkiänsä
kipeäksi juoksulenkillään.
Valle Gran Rey:n laakso oli hienon näköinen, kun
laskeuduimme sen rinteitä alas rantaan. Tämä paikka on oppaamme mukaan Gomeran
turistikeskus. Kovin rauhallista siellä oli. Kuljeskelimme kapeita kujasia ja
kävimme syömässä oikein miellyttävässä ravintolassa. Meille esiteltiin
kylmätiskin kalatarjontaa, mutta päädyimme kuitenkin pizzoihin. Olivat kyllä
parhaasta päästä ikinä saamistamme pizzoista! Herkullisen aterian päätteeksi
nautimme vielä sambuca-shotit ja sitten olikin aika lähteä
paluumatkalle.
Paluumatka ei mennyt ihan niin kuin olimme suunnitelleet.
Gomeralla kulkee laivoja satamasta toiseen ja olimme ajatelleet tehdä
paluumatkan vesiteitse. Eipä onnistunutkaan! Yrittäessämme ostaa laivalippuja
kävi ilmi, että meillä olisi pitänyt olla passit tai muut
henkilöllisyystodistukset mukana. (Emme kuljeta ajokortteja tai passeja
mukanamme vaan ne ovat visusti tallessa Nereidissä). Palasimme siis San
Sebastianiin bussilla.
Mukavan reissupäivän kruunasi iltahämärissä läheisestä
ravintolasta kuuluva lattarimusiikki. Piti oikein sytyttää kynttilä ja asettua
sitlooraan fiilistelemään. Samaa musiikkia saimme kuunnella myös perjantai- ja
lauantai-iltoina. Muistelimme lämmöllä lempiradio-ohjelmamme Telle Virtasen "Cafe Tropicalia".
Aika on kulunut taas kovin nopeasti monenlaisissa pikku
puuhissa. Ruokaostokset ovat kävelyttäneet meitä: yhdestä kaupasta löytyy yhtä,
toisesta toista jota tarvitsemme päivän ateriaan. Kampaajaa ja parturia
etsiskelimme pitkin ja poikin kylää ja vihdoin viimein saimme molemmat
tukkapehkomme siistityiksi.
 |
| Hotellin sisäpiha |
 |
| Vuohen kotikulmat |
Osa kaupungista on jyrkillä rinteillä ja niiden
päällä. Kävimme ylhäällä kävelyllä. Löysimme komean hotellin kalliojyrkänteen
reunalta ja kuljeskelimme hiljaistakin hiljaisempia katuja pitkin. Pienten, nyt
lepotilassa olevien peltotilkkujen luona oli pieni hökkelikylä. Sen halki kulki
tie, mutta vastaan tullut mies kertoi, että se on umpikuja. Tien reunalla
hökkelimäisessä tallissa oli soma vuohi, josta otin valokuvan luvan kysyttyäni.
Muutamana
päivänä on ollut todella seisova ja kuuma ilma ja kuumimpana aikana olemme vain
lueskelleet varjossa. Kun sitten yhtenä päivänä oli ”vsin” 25 astetta, melkein
palelimme!
Kuten sanottu, matka jatkuu huomenna takaisin Teneriffalle Las
Galletasiin ja sitten - emme vielä tiedä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti