Suvin ja Laurin syysloma / Puerto Mogán, Gran Canaria

Nämä muistelut on omistettu Suville ja Laurille, joiden kanssa saimme viettää ikimuistoset ja vauhdikkaat seitsemän päivää.

Suvilla oli aivan erityisen erikoinen 8-vuotissyntymäpäivä tänä vuonna, sillä Kanarialle lähtö osui synttäripäivän illaksi. Isi oli vienyt Sulo-koiran jo päivällä Tampereelle Pepe-enon luokse hoitoon. Sulolla olisi siellä paljon ihmeteltävää pienessä kultainennoutajapennussa Röllissä.

Lento lähti illalla yhdeksän aikoihin. Suvi ja Lauri eivät malttaneet nukkua juuri lainkaan, sillä koneessa oli mahdollisuus katsoa leffoja kuulokkeet korvilla edessä olevan tuolin selkänojassa olevalta näytöltä. Kone oli Gran Canarialla yhden aikaan yöllä ja isi sai vuokra-auton käyttöön vasta seitsemältä aamulla. Suvi ja Lauri malttoivat ottaa lentokentän sohvilla pienet nokoset. Onneksi ystävällinen lentoemäntä antoi koneesta mukaan pienet tyynyt ja huovat.

Ukko ja mummo heräsivät aamulla anivarhain tekemään viimeiset järjestelyt ennen hartaasti odotettujen vieraiden tuloa.

Ensimmäinen ihmettelyn aihe Suville ja Laurille oli heti autosta noustua palmut ja suuret kaktukset (muun muassa anopinjakkarat), joita kasvoi parkkipaikan ympärillä.Ensi töiksemme söimme aamupalaa ja joimme aamukahvit. Sen jälkeen isi ja äiti jäivät veneeseen levähtämään ja ukko ja mummo läksivät Suvin ja Laurin kanssa tutustumaan lähiympäristöön. Kävimme katsomassa uimarantaa, ihmettelimme rantaveden kaloja ja kuljeskelimme kapeilla kujasilla.

Seuraavaksi läksimme koko porukka ostamaan uimaleluja. Jouduimme kulkemaan kaupalle ruuhkaisen markkina-alueen halki. Ilma oli kostea ja todella helteinen varsinkin kylmästä Suomesta tulleille matkalaisille. Uimalelukaupan lähellä olevassa ostoskeskuksessa oli pieni lasten kaivuri, jolla voi kaivaa styroxpalloja. Valitettavasti se ei toiminut, joten Lauri - innokas työkonemies - ei päässyt leikkimään sillä. Laurille ostettiin formula3-rantalelu, Suville ei tästä kaupasta löytynyt mieleistä lelua. Vettä ja tietenkin jätskit ostettiin!

Suville löytyi myöhemmin iltapäivällä ”pötkylä” uimaharjoittelua varten. Seuraavien päivien aikana piti Laurille ostaa vielä formula1-ranta-auto, koska ”se on niin paljon nopeampi”. Suvi sai krokotiilin ja molemmat vielä käsivarsikellukkeet. Hieno värikäs rantapallokin ostettiin. Uimarantavarustelu oli täydellinen!

Purimme Suvin ja Laurin vaatteet ja muut tavarat hienoista upouusista matkalaukuista kasseihin, sillä isot matkalaukut eivät oikein mahdu purjeveneeseen. Ennen isin ja äidin lähtöä omaan majapaikkaansa Puerto Ricoon kävimme vielä syömässä rantaravintolassa. Suvi söi nugettinsa ja ranskalaisensa viimeistä murua myöten, Laurin hampurilainen maistui ”oudolta”. Ranskalaiset perunat kuitenkin menivät, vaikka ketsuppikin oli ”outoa”. Jäätelölistalla oli hauskan näköinen lasten jäätelöannos ja sellainen tilattiin Suville. Ravintolassa ei ihan sattunut olemaan kuvan mukaisia tykötarpeita annokseen, joten koristelua vähän sovellettiin. Kyllä meitä aikuisia nauratti! Laurin vaniljajäätelö oli keltaisempaa kuin kotona, mutta hyvää kuitenkin

Isin ja äidin lähdettyä läksimme ensimmäistä kertaa uimarannalle. Hiukan varovasti sekä Suvi että Lauri mereen ensin suhtautuivat, mutta pian uimaharjoitukset, rantapalloilu ja formulaveneily sujuivat kuin vettä vain. Veneen perässä sitloorassa suihkuteltiin suolavedet pois nahkasta, kuten myöhemmin muinakin iltoina. Oli aika erikoista, että ulkona on suihku…

Ensimmäisenä yönä Lauri, mummo ja Suvi menivät nukkumaan keulahytin sänkyyn, ukko teki itselleen petin perähyttiin. Iltasatujen jälkeen Lauri ja Suvi nukahtivat nopeasti. Mummolla oli hiukan hikiset ja hankalat oltavat, kun Suvi käpertyi aivan kylkeen ja Lauri toisella puolella näki unia, potki ja huitoi unissaan. Aamuyöllä mummo kömpi salongin sohvalle saadakseen edes vähäsen nukuttua.

Seuraavina öinä teimme salonkiin ”taikasängyn” (Edellisessä veneessämme Ericassa Suvi oli nukkunut jo ihan pienenä ”taikasängyssä” eli salongin meripunkassa.) Jatkossa jompikumpi lapsista nukkui taikasängyssä ja keulapunkassakin oli nyt paremmin tilaa mummolle tai ukolle.

Päivät kuluivat nopeasti, aivan liian nopeasti. Monenlaista puuhaa ja ihmeteltävää riitti ”satamapäivinä”. Jo veneestä ulos ja laiturilta lähteminen oli seikkailu. Piti ihmetellä ja opetella eri maiden lippuja veneiden perästä, katsella kaloja, laskea merisiilejä rantamuurin vieressä meren pohjassa ja avata ja sulkea rannan luona olevaan laiturin kettinkiporttia, jossa luki ”Crew only”. Joka kerta varsinkin Lauri kiinnitti huomioita siihen, onko vesi korkealla vai alhaalla. Veneiden vieressä ja laiturin alla oli kaloja, joita oli mukava ruokkia kuivalla patongilla. Jos veteen heitti ison palasen, kalat tuuppivat ja tönivät sitä kilvan, niin että vesi oikein kuohui. Jossain vaiheessa leipä vettyi ja kalat saivat vatsansa täyteen – jollei sitten käynyt niin että kalojen ruokkija (etenkin Lauri) – pisteli kalojen patongin omaan suuhunsa…

Neetin perän luona asusteli suuri punainen litteä kala, joka toisinaan kävi näyttäytymässä meille. Lähempänä rantaa yhden veneen perässä oli sininen valo. Sen luona illan pimettyä saattoi uiskennella suuren suuria kaloja, joita ei päiväsaikaan näkynyt.

Rantakauppa oli kiva paikka asioida (=käydä jäätelöostoksilla). Lauri tykkäsi kovasti sen ”portista”. 

Suvi oli käynyt syksyn aikana uimakoulussa ja nyt oli erinomainen tilaisuus jatkaa uimaharjoituksia. Ensin Suvi ei oikein uskaltanut luottaa pötkylään ja/tai käsikellukkeisiin. Mummon ensin kannatellessa testailtiin apuvälineiden kantavuutta ja pian Suvin uimaharjoitukset alkoivat sujua mainiosti. Enää ei haitannut, vaikka vettä roiskui silmille tai meni vähän suuhunkin. Suvi jaksoi polskia ja uida koiraa tai kissaa piiitkät matkat apuvälineen kanssa ja muutaman vedon verran ilman apuvälinettäkin. Välillä mummon piti komentaa rannalle lämmittelemään.

Lauri souteli formuloillaan. Mukavinta taisi olla, kun aallot kuljettivat autoa irti rannasta ja sitten taas takaisin. Ukon kanssa oli hauskaa pelata rantapallolla ja joskus kaatua ”ihan tahallaan” veteen.

Vuokrasimme polkuveneen tunniksi. Siinä oli kahdet polkimet ja liukumäki. Harmittavaa kyllä, väylä hiekkarannalta merelle päin oli aika kapea ja kaiken lisäksi mereltä tuli hiukan aaltoa joka keikutti venettä vähän liikaa. Hiukkasen ajelimme, molemmat lapset saivat polkea. Enimmäkseen olimme ihan rannan tuntumassa. Suvi laski liukumäkeä matalaan veteen, Lauri ei halunnut. Lauri kiipeili innokkaasti liukumäen tikkaita ylös ja alas ja polkuveneeseen ja pois. Totesimme ukon kanssa, että polkuveneet ovat ilmiselvästi vähän isompia ja uimataitoisia lapsia varten.

Suvi ja Lauri saivat heti tultuaan vähän ihan omaa rahaa ostoksiin. Lauri valitsi lelukaupasta hienon hävittäjän, josta kuului moottorin ja ampumisen ääni. Ikävä kyllä siihen meni kerralla melkein koko käytettävissä oleva raha ja se harmitti Lauria myöhemmin.

Suvi mietti tarkkaan hankintojaan ja päätyi ostamaan pienen sievän liskolla koristetun rasian, pienen lasipullon, jossa on Kanarian hiekkaa ja pussillisen simpukankuoria. Niistä kuorista riittäisi tuliaisia myös kavereille ja Laurillekin Suvi lupasi antaa muutaman. Lisäksi Suvi halusi ehdottomasti tarjota meille kaikille jäätelöt lähikaupasta! Ja vielä jäi rahaa myös toiseen Kanarianhiekkapulloon ja pieneen Jelly-nimiseen maskottiin, jonka syntymäpäivä on sen mukana tulleen lappusen mukaan 18. kesäkuuta.

Ukko ja mummo ostivat Laurillekin oman Kanarianhiekkapullon ja molemmille pienet kumipallot, joissa oli ohut kuminauha. Niillä olikin kiva pelata korista ja pomputella Neetissä ja maissa kapealla, rauhallisella ja varjoisalla Mogánin kujalla.

Suvi ja Lauri halusivat viedä päiväkoti- ja koulukavereille namuja Kanarian-tuliaisiksi. Mummon varmistettua, että se käy päinsä, kävimme tietysti karkkiostoksilla. Viimeisenä päivänä kävimme vielä hankkimassa Laurille hienon Spiderman-repun.

Satamassa asustaa aika paljon kissoja. Niitä kuljeskelee ympäriinsä ja varsinkin satamakonttorin lähistöllä niitä on paljon. Iltaisin ne näyttävät odottelevan rantaravintoloiden pöytien alla herkkupaloja. Ruotsalaisen naapuriveneen kapteeni varoitteli meitä jättämästä veneen ikkunoita tai luukkuja auki pois lähtiessämme. Hänen veneessään oli joku kissa käynyt istumalaatikossa ja tehnyt tarpeensa sinne ja läheisessä norjalaisveneessä kissa oli mennyt sisälle ja ”asioinut” sohville. Olimme aiemmin jättäneet luukkuja auki tuuletuksen takia. Ei enää.

Reippaan pikku koiran näimme muutaman kerran. Sillä oli vain kolme jalkaa, toinen takajalka puuttui kokonaan. Taitavasti se näytti kulkevan kolmella jalalla.

Ukko pumppasi ennen Suvin ja Laurin tuloa kumiveneen. Kävimme yhden kerran iltahämärissä ajelemassa moottorilla. Sataman ulkopuolella oli jonkin verran aallokkoa, joten tyydyimme pärräilemään hiljaista vauhtia satama-altaassa. Satamassa on kaksi pientä kanavaa (iltavalaistuksessa ”vihreä” ja ”punainen”). Meidän olisi tehnyt mieli ajaa niistä läpi, mutta valitettavasti vierasvenesataman puolella oli veneet kiinnitettyinä kanavan suulla, joten niistä ei päässyt läpi.

Kävimme myös soutelemassa. Taaskin oli aallokkoa ja lisäksi virtauksiakin, joten Suvin ja Laurin piti tyytyä auttamaan ukkoa soutamisessa eivätkä he päässeet ihan itse soutamaan. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla!

Yksi Suvin ja Laurin mielipuuhia veneessä on jo vuosikausia ollut veneen kannen maalaaminen vedellä. Nytkin piti kaivella pensselit esiin ja maalaushommissa  kului tunti jos toinenkin. Saippuakuplia oli tyynenä iltana jännä puhallella, kun ne leijailivat ehjinä pitkiä matkoja ilmassa ja vielä veden pinnallakin. Juuri ennen niiden poksahtamista niissä oli hienot diskovärit!

 

Ukko viritteli puosuntuolin mastoon. Suvi halusi tosi korkealle, ihan alimman saalingin alapuolelle. Lauri tyytyi hiukan alempiin korkeuksiin. Kivaa oli. Munakello vuorojen jakamisessa oli tosi kätevä. Kello soimaan viiden minuutin kuluttua ja vaihto. Näin vuorot saatiin jaettua tasapuolisesti eikä kiistoja päässyt syntymään.

Muutamana iltana kävimme pimeän tultua (noin kello 20.30) kävelyllä. Ravintolat olivat lähes täynnä ihmisiä. Suvia ihmetytti kovasti se, että ihmiset ihan oikeasti tulevat niin myöhään illalla syömään ihan oikeata ruokaa. Kerroimme siitä, että lämpimissä maissia on vähän erilaiset ruoka-ajat kuin meillä Suomessa. 

Lauria kiinnostivat eritysesti ”majakat” eli sataman sisääntulon punaiset ja vihreät valot. Kävimme niistä monet keskustelut. Joka kerta piti kiivetä marinarakennukset rappuja toiseen kerrokseen ihailemaan kyseisiä majakoita ja vastarannalla loistavia suurten hotellien valoja. 

Sunnuntaina isi ja äiti tulivat hakemaan meitä asunnolleen Puerto Ricoon. Kaksikerroksinen, omalla aidatulla pihalla varustettu apartemento sijaitsi korkealla rinteellä. Yhteisellä pihalla oli neljä uima-allasta, joissa kävimme pulikoimassa. Yllättävää kyllä, vesi niissä oli kylmempää kuin merivesi!

Suvi ja Lauri katselivat myös hetkisen aikaa televisiosta espanjalaisia piirrettyjä. Telkkaria ei kyllä muuten muistettu veneellä edes kaivatakaan…

Iltapäivällä ajelimme alas Puerto Ricoon ja kävimme MacDonaldsissa syömässä. Tilaaminen ja maksaminen tapahtui itsepalveluna suurelta näytöltä. Valitettavasti mäkkärissä oli jonkun lapsen synttärit ja meteli oli päätähuimaava. Lapset pitivät melkoista mekkalaa ja jotta aikuiset olisivat saaneet omat keskustelunsa käytyä, heidän äänenkäyttönsä oli espanjalaiseen tapaan melko kovaäänistä. Suvi totesi naulan kantaan: ”Ei täällä kuule edes omia ajatuksiaan!”

Kävimme vielä läheisessä leikkipuistossa, jossa Suvi ja Lauri saivat kiipeillä ja keinua. Mogánin leikkipaikkatarjonta on ällistyttävän vaatimaton - vain pieni alue, jossa on kaksi liukumäkeä ja pari ihan pienille tarkoitettua keinueläintä. Mogániin palattuamme kävimme vielä uimarannalla pulikoimassa.

Tiistaina meillä oli retkipäivä. Isi ja äiti tulivat hakemaan meitä heti aamulla. Ajoimme ensin Salinetasiin, jotta Neetin kaasupullo saataisiin täytetyksi. Olimme siellä juuri palveluajan alkaessa kello 9.30. Virkailija pyysi jättämään pullon konttorinsa eteen, soitti jonnekin ja sanoi ”20 minutos”. Minä olin innoissani – hieno homma! Näin nopeasti!

Odotimme ja odotimme. Suvi ja Lauri jaksoivat odotella autossa kiitettävän kärsivällisesti. 20 minuutissa ei tapahtunut mitään. 35 minuutin kuluttua menin kertomaan virkailijalle, että meillä on pieniä lapsia autossa – hän levitteli vain käsiään. Mies jos toinenkin kävi nostelemassa ja tutkimassa meidän pulloamme, samoin kuin muutamaa muuta sinne tuotua, mutta muuta ei tapahtunut.

Vihdoin viimein pieni etukorilla varustettu trukki tuli hakemaan pullot ja palautti ne jonkin ajan päästä. Kävimme maksamassa ne vielä rakennuksen toisessa kerroksessa olevasssa konttorissa. Viiden kilon pulloon oli ahdettu seitsemän kiloa butaania ja hinta oli vaatimattomat 11,86 euroa. Kyllä nyt saa kokkailla huoletta… Aikaa operaatioon meni kaikkiaan tasan tunti.

Määränpäämme oli Palmitosin eläinpuisto. Pysähdyimme matkan varrella pienessä Agüimesin kaupungissa, jossa kävimme kahvilla, limulla, jätskillä ja vessassa. Oikein hurmaavan näköinen pikku paikka äärettömän kapeine kujasineen ja lukuisine patsaineen.

Karttamme eivät olleet ihan ajan tasalla. Ajoimme mahdottoman mutkaisia ja mäkisiä teitä kohti Palmitosia ja jossain vaiheessa aloimme ihmetellä, että missä oikein olemme. Google Maps kertoi, että matkaa Palmitosiin on noin 300 metriä. Ikävä kyllä olimme korkealla vuoren rinteellä ja eläinpuisto oli rotkon pohjalla. Karttaan piirretty pikku tie oli suljettu kivillä. Ei muuta kuin käännös ja takaisinpäin…

Maribu

Pääsymaksu eläinpuistoon oli aika suolainen, yli 160 euroa neljästä aikuisesta ja kahdesta lapsesta. Onneksi saimme kyllä huvia koko rahan edestä. Ensin riensimme ohi kilpikonnien, liskojen, papukaijojen, flamingojen, pöllöjen. marabu-lintujen sun muiden katsomaan delfiinishow:ta.

Se oli hieno esitys. Delfiinit hyppäsivät korkeutta, pelasivat palloa, uivat pystyssä etu-ja takaperin, ”tanssivat” musiikin tahdissa, työnsivät kouluttajaansa kuonoillaan jalkapohjista eteenpäin ja lennättivät hänet ilmaan, ääntelivät pyynnöstä… kaikkea ei enää muistakaan.

Seuraavaksi kävimme katsomassa petolintuesitystä. Haukka lensi yleisön käsillään tekemän tunnelin läpi kouluttajan luo ja etsi kuppien alta kouluttajien kätkemiä herkkupaloja. Kolme kotkaa pääsettiin vapaaksi heti esityksen aluksi ja ne lentelivät jossain laaksossa ja vuorilla näkymättömissä. Sitten ne palasivat uljaasti liidellen takaisin kouluttajiensa luo.

Suvin ja Laurin mielestä kaikkein hauskin taisi olla papukaijashow. Koulutetut papukaijat osasivat tehdä vaikka mitä temppuja. Shown aluksi musiikin soidessa yksi papukaija nosti lipun salkoon.

Valkoinen kakadu ajoi potkulaudalla, polkupyörällä ja lentokoneella.  Se osasi myös asettua tyylikkäästi rantatuoliin vaadittuaan ensin myös juomatölkin tuolin viereen. Kouluttaja laittoi sille aurinkovoidetta, aurinkolasit ja antoi vielä lehden luettavaksi.

Vihreä papukaija ajoi bussia. Bussista ”loppui polttoaine” juuri kun se piti pysäköidä ja kouluttaja kaivoi esiin bensatankin. Toinen papukaija pyöritti kampea ja bussi ”käynnistyi” taas. Nytlintu  pysäköi sen taitavasti ihan pöydän reunan viereen.

Laskeva papukaija

Yksi papukaijoista osasi laskea. Kun kouluttaja sanoi ”tres” (=kolme), papukaija osasi kilauttaa kelloa kolme kertaa. Yhteenlaskuakin harrastettiin. Papukaijan piti laskea 3 + 5. Ihan heti se ei onnistunut, mutta muutaman yrityksen jälkeen sekin meni oikein. 

Palapeli

Toinen papukaija osasi tehdä palapeliä. Paloina oli Kanarian eri saaret ja se osasi asettaa jokaisen palan omaan koloonsa.

Myös taiteellinen papukaija kuului esitykseen Se osasi valita kouluttajan sanoman värisen kynän ja piirtää paperille. Esityksen lopuksi lipun nostanut papukaija laski sen musiikin säestyksellä.

Kävimme myös katsomassa eksoottisia kaloja akvaarioissaan sekä perhos- ja papukaijatarhoissa. Liskoja, varaani, valtava käärme, apinoita, myös gibboniäiti ja pikkuruinen poikanen asustivat tässä hienossa eläinpuistossa. Tankattuamme vatsat täyteen ravintolassa olikin aika lähteä paluumatkalle.

Palmitos-reissun jälkeisenä yönä Suvia vähän yskitti. Lieneekö syynä auton ilmastointi vai aikaisempien päivien uimareissut. Joka tapauksessa tämän reissun uinnit oli valitettavasti nyt sitten uitu ja seuraavina päivinä keksimme muuta puuhaa.

Suvin lueskellessa lehteään ja sanakirjaa mummo pelasi Laurin kanssa korttia. Ensin pelasimme isin Laurille opettamaa peliä. Sen säännöt olivat aika ”joustavat” Laurin korttitilanteen mukaan. Saimme kuitenkin aikaiseksi Laurille kolme voittoa, yhden tasapelin ja yhden voiton mummolle. Sen jälkeen mummo opetti Laurille toisen pelin, jonka sääntöjä ei tarvinnut rukkailla. Lauri pärjäsi siinäkin pelissä tosi hyvin!

Suvista oli mukavaa leikkiä kampaajaa. Kaivelimme esiin kaikki mummon tukkapinnit ja ”ponkat” ja muut välineet ja Suvi teki sekä hassuja että hienoja kampauksia mummolle.Suvi ja Lauri hoksasivat nopeasti ”gracias” ja ”hola” sanojen käytön. Varsinkin Lauri oli innokas tervehtimään ja kiittämään espanjaksi. Tutustuimme myös ilmaukseen ”thank you”. Suvi oppi taitavasti käyttämään ikivanhaa espanjan viuhkasanakirjaani.

Sää oli lämmin koko loman ajan. Onneksi aurinko ei koko aikaa paistanut pilvettömältä taivaalta vaan pysytteli välillä pilviharson takana. Aurinkovoidetta piti lapsille laittaa monta kertaa päivässä. Olin etukäteen ajatellut, että lapset voisivat tarvita pitkähihaisia vaatteita, mutta onneksi he selvisivät nahkaansa polttamatta pienissä vaatteissa.

Vettä ja limsaakin piti juoda paljon ja syödä ainakin yksi, monena päivänä jopa kaksi jätskiä päivässä. Patonki oli hyvää, samoin omenamehu. Lauri tykkäsi kinkusta. Suvi söi reippaasti monenlaisia ruokia, Laurin mielestä monet ruuat olivat erilaisia kuin kotona eli ”outoja”. Jopa maito. Kalapuikot olivat hyviä. Hiukan haastetta ruokailujen kanssa oli, mutta ei poika kuitenkaan nälkää joutunut näkemään.

Viimeisenä iltana pimeän tullessa ukko oli kävelyllä Suvin ja Laurin kanssa ja mummo kattoi sillä välin sitlooraan pöydän. Kynttilät palamaan, keksejä, kanapeita, lakua ja colaa kuohuviinilaseista. Kilistimme kiitokset ihanasta viikosta yhdessä ja nautimme kauniista lämpimästä illasta.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä pelata palloa, maalata kantta ja touhuta monenlaista. Mummo järjesteli Suvin ja Laurin tavarat kasseista pakkauskuntoon. Kävimme syömässä ulkona, ukko mereneläväkeittoa (jossa simpukankuorista vain yhdessä oli simpukka sisällä, siis pettymys), mummo lasagnea (no jaa), Suvi nuggetteja (hyviä kuulemma) ja Lauri lihapullat ja ranskalaiset (lihapullissa oli kastiketta, niitä ei siis voinut syödä).

Isi ja äiti olivat tulleet jo sillä välin veneelle. Suvin ja Laurin tavaroissa oli melkoinen pakkaaminen, mutta kaikki saatiin mahtumaan laukkuihin. Jopa rantapallo (ei-puhallettava) ja lasten pelastusliivit!Sitten olikin aika kiittää ihanasta lomasta ja sanoa heipat. Haikeina vilkutimme loittonevalle autolle.

Kuulimme seuraavana päivänä, että lento oli mennyt hyvin. Suvi ja Lauri olivat saaneet ruuan melkein heti ja Lauri oli nukahtanut pian eikä Suvikaan ollut kauan valvonut. Tällä lennolla ei (Suvin pettymykseksi) ollut mahdollisuutta katsoa leffoja, joten unen päästä oli helpompi saada kiinni.

Suomessa oli ollut aamulla -2 astetta. Melkoinen muutos Kanarian noin +30 asteeeseen!

Ukko ja mummo alkavat nyt taas totutella kaksistaan elelemiseen ja suunnitella reissun jatkamista.