Viehättävä paikka. Kerta kaikkiaan. Marinan aluetta
kutsutaan Pikku Venetsiaksi sataman muutamien pikku kanavien ja vuorilta
laskevan joen vuoksi. Marinan alue rakennettiin 1980-luvun alkupuolella. Rakennukset ovat
vanhanaikaisia, enimmäkseen kaksikerroksisia. Alakerrassa on liiketiloja
(ravintoloita, vaate-, kenkä-,
matkamuisto-, koru- ynnä muita.) Yläkerrassa on apartementoksia tai hotellihuoneita.
Bougainvilleat koristavat kapeita kujia. Taitaa olla kaunein marina, jossa
olemme konsanaan olleet.
Perjantaisin täällä on suuret markkinat. Aallonmurtaja
ja katu sieltä marinaan päin on täynnä myyntikojuja. Tarjolla on vaatetta,
pyyhkeitä, pöytäliinoja, musiikkia, laukkuja, koruja, matkamuistoja, leluja,
ruokaa ja ties mitä. Kävin siellä perjantaiaamuna pikaisesti Karin
päivystellessä veneellä. Siellä oli miellyttävää liikkua, koska tungosta ei
ollut toisin kuin Santa Cruz de Tenerifen markkinoilla.
 |
| Näkymä Puerto de Mogániin |
Satama on suojainen.
Oltuamme täällä nyt reilun viikon ei minkäänlaista swelliä ole ilmennyt
kertaakaan. Hiukan aallokkoa tulee (lasipohja) turistialuksista, joita lähtee
täältä ja hankaa pitkin rantaa pohjoiseen päin vähintään kerran tunnissa. Täällä
on myös keltainen sukellusvene, jolla pääsee tutustumaan vedenalaiseen
maailmaan. Ehkäpä vielä käymme ajelulla.
Laiturissamme on enimmäkseen
vierasveneitä. Olemme reissun aikana miettineet pitkään, että missä kaikki ruotsalaiset ja
norjalaiset ovat - no, ainakin täällä Mogánissa heitä on runsain mitoin!
Tässä
marinassa vesi ja sähkö eivät kuulu satamamaksuun vaan veloitetaan erikseen.
Wifi olisi mielestämme aika kallis, joten olemme elelleet ilmaisen
kokeiluwifin, mobiilidatan ja ravintoloiden wifi-tarjonnan varassa.
Meillä on
mennyt taas kolme arkipäivää päivystellessä. Moottorin huoltokirja lähetettiin
meille kuriiripalvelulla Cascaisista, kun vaihdelaatikon sarjanumeroepäselvyys
oli viimeinkin saatu kuntoon ja meillä oli tieto ”pysyvästä” osoitteestamme. Se
oli lähetetty maanantaina ja piti olla perillä meillä viimeistään perjantaina.
Piipahdimme keskiviikkoiltapäivällä Playa del Inglesissä ja kuinka ollakaan - kuriiri
oli käynyt juuri sillä aikaa tavoittelemassa meitä. Asia selvisi meille
torstaiaamuna, kun menimme katsomaan olisiko meille pakettia. Marinan konttorista
soitettiin ystävällisesti Nacexiin ja kysyttiin, milloin toimitus nyt sitten
tulisi. ”Torstaina tai perjantaina”.
Siispä päivystimme Neetissä torstain ja perjantain uskaltamatta poistua
sieltä kuin hetkiseksi vuorotellen. Ei tapahtunut mitään. Pyysimme perjantaina
iltapäivällä marinan konttoria soittamaan uudelleen. ”Maanantaina”. Päivystimme
maanantain. Ei vieläkään. Sitten meni hermo. Varasimme vuokra-auton tiistaiksi
ja pyysimme marinan konttoria soittamaan, että haemme paketin itse varastolta
lentokentän läheltä.
Ja niin sitten teimmekin. Vielä varaston ovella vuoroamme
odotellessamme jännitimme pakettimme kohtaloa - ettei sitä joku pöljä olisi nyt
sitten laittanut liikkeelle… Onneksi ei. Saimme huoltokirjamme. Kun meillä
kerran oli auto käytössämme, ajoimme saman tien Las Palmasiin. Kävimme Volvolla
saadaksemme huoltokirjaan leimat. Valitettavasti Roberto, joka oli hoitanut
asiaamme, ei ollut paikalla. Jätimme kirjan liikkeeseen leimattavaksi. Kalle
oli luvannut käydä hakemassa sen ja tuoda meille Mogániin.
Las Palmasin marinassa
oli vielä aika vähän ARC-lippuja ja tyhjiä venepaikkoja oli vaikka kuinka
paljon. Ihmettelemme sitä, että marinalla on niin kova tuska saada vierasveneet
pois niin kovin paljon ennen ARC-veneiden saapumista. ”Meidän” laiturimmekin
oli puoliksi tyhjillään! No, eipä sillä: olimme saaneet Las Palmasista jo aivan
kylliksemme.
Kävimme venetarvikeliikkeessä tekemässä pikku hankintoja (vaihteistoöljyä,
liukastetta wc:n pumppuun, tiikkitappeja kanteen ja ankkuripallon narua).
Kävimme myös marinan konttorissa kysymässä kaasupullon täyttömahdollisuutta.
(Meillä on kaksi ruotsalaista pulloa, joita ei vaihdeta täällä ja muut suuret
pullot eivät mahdu kaasupullolokeroon. Joudumme siis etsimään aina pullojen
täyttöpaikan. Varalla meillä on tietenkin vielä kaksi
standardi-camping-kaasupulloa.) Salinetasissa olisi kuulemma Disa, jossa
pulloja täytetään. Valitettavasti se on auki aamuisin vain kello 9.30 - 10.30,
joten olimme myöhässä. Pullon täyttö jää siis Gomeralle, jossa sen pitäisi
opaskirjamme mukaan olla mahdollista.
Kävimme syömässä tutussa,
Catalina-puiston kupeessa olevassa kiinalaisravintolassa. Emme pettyneet
tälläkään kertaa.
Paluumatkalla koukkasimme Las Palmasissa vielä Lidlin kautta
ja ostimme 2,4 prosenttista Finkbräu-olutta, joka on erinomaista janojuomaa.
Itse Mogánin kylä on pikkuruinen taajama
kahdeksan kilometrin päässä sisämaassa. Kävimme ennen auton palauttamista vielä
siellä kääntymässä. Siellä kylääpahanen kyyhötti korkeiden karujen vuorten
rinteellä.
Päivystyspäivinä” teimme monenlaisia huoltohommia: Kari huolsi
kantta, kiristi genoan staagin, purimme genaakkerin sukastaan ja oioimme
kierteet, minä ompelin kumiveneelle suojapeiton Suomesta ostetusta kankaasta…
Ompelukone on muuten erinomaisen hyödyllinen kapistus tällaisella
reissulla!
Olemme kuljeskelleet näitä marinan pikku kujasia edes takaisin ja tutustuneet
myymälöiden tarjontaan. Mukaan tarttuivat nahkaiset Ecco-sandaalit minulle (Suomesta
sellaisia ei löytynyt!) ja aurinkovarjo Neetiin ja rannalle lapsia ajatellen.
Aivan rannan tuntumassa on kaksi ”supermarketia”, vähän kauempana yksi hiukan
suurempi ja 15 minuutin kävelymatkan päässä kolmas.
Suomalaisia emme ole
nähneet/kuullet kuin muutamia. Ilmeisesti tämä paikka ei ole meikäläisten
suosiossa.
Sää on ollut lämmin ja aurinkoinen. Päivällä on 28 - 30 astetta, joinakin öinä noin 20. Aamuisin tämä parinkymmenen asteen lämpötila tuntuu kylmältä!
Muutamana päivänä saaren päällä kukkuloiden takana on ollut mustia pilviä,
mutta ne ovat pysyneet siellä.
Tänään torstaina Kari nosti perämoottorin
kumiveneen perään ensimmäistä kertaa koko reissun aikana ja - voilá! Se käynnistyi heti! Kävimme
uimarannan luona pikku ajelulla – pelästyin kuollakseni, kun allamme oli oli
yks´kaks kiviä veden alla aivan keskellä väylää! Onneksi ei käynyt kuinkaan.
Tämän
illan jännitysnäytelmä on ollut laiturissamme olevan Oceanis 393 purjeveneen
jumiutunut rullaisopurje. Nuoripari on ostanut kyseisen veneen noin viikko sitten
ja heillä on ollut joka päivä purjehduksenopettaja, jonka kanssa on harjoiteltu
satamasta lähtöä ja laituriin tuloa ja varmaankin myös purjeiden käyttö
merellä. Tänään heidän palatessaan rullaisoa ei ollut saatu rullattua kokonaan
sisään. Nyt purjehduksenopettaja ja jostain paikalle kutsuttu (ilmeisestikin)
purjeasiantuntija ovat jo toista tuntia yrittäneet saada rullapurjetta
toimimaan. Jumissa mikä jumissa. Olemme aina suhtautuneet pienellä varauksella
rullaisoihin…varmaankin ne enimmäkseen ovat todella käteviä, mutta mitäs sitten
kun se jumittaa…
Huomenna lapset (ja Janne ja Heli) tulevat! Lasten odottaminen
on saanut meidät katsomaan kaikkea ympärillämme aivan uusin silmin ja
miettimään, mikä lapsista voisi olla kiinnostavaa ja jännittävää. Tällainen ajattelu
tekee oikein hyvää meille ”melkein-kaikkihan-on-nähty” -aikuisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti