Santa Cruz de Tenerifessä viihdyimme viisi yötä, sitten
alkoi taas menojalkaa kutkuttaa.
Mercadon luona oli sunnuntaina valtavat
markkinat. Myyntipöytiä oli kymmeniä ja taas kymmeniä. Tarjolla oli vaatteita,
koruja, laukkuja, aurinkolaseja, musiikkia… kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ja väkeä pilvin pimein.
Emme pystyneet kiertämään kaikkia myyntipöytiä, väentungos alkoi ahdistaa.
Mitään emme ostaneet. Ruokaostokset teimme Mercadon alakerran Superdinosta.
 |
| Santa Cruz satama |
 |
| Rantabulevardi Santa Cruzissa |
Seuraavaksi suuntasimme läheiseen kiinalaiseen ravintolaan, jossa katsomme
Formuloita. Varsinainen romuralli, Kimi (ja moni muukin) romutti autonsa
melkein heti. Oluiden lisäksi tilasimme pientä suuhunpantavaa: minulle wrap ja
Karille seafood paella. Minun ruokani OK, Karin paellan seafood rajoittui yhteen ainokaiseen katkarapuun teevadin kokoisen riisikakkaran päällä ja
muutamaan (ehkä) simpukan tapaiseen riisin seassa.
Luovutimme formuloiden
katsomisen siinä vaiheessa, kun Bottas oli kuudentena kisassa. Jälkeenpäin
huomasimme iloksemme, että 3. sija tuli kuitenkin.
Maanantaina Kari sukelteli
potkurin puhtaaksi näkeistä ja muusta roinasta. Aika paljon sitä olikin, kuten
myös muualla pohjassa. Kari sai käsivarsiinsa ikäviä naarmuja, ennen kuin
hoksasi hakea pitkähihaisen paidan päälleen.
Kävimme paikallisessa venetarvikeliikkeessä.
Tarjonta oli melko vaatimatonta. Ostimme kuitenkin puhdistusainetta
vesisäiliöön.
Kaupungilta ostimme myös uudet ”sohvatyynyt” sitlooraan. Neetin
mukana tuli salonkiin omat tyynyt ja sitlooraan kaksi ”sohvatyynyä”. Vähän
niille naureskelimme, mutta päätimme kuitenkin käyttää ne loppuun ennen kuin
laitamme ne roskiin. Niinhän siinä sitten kävi, että totesimme moiset
mukavuudet oikein käyttökelpoisiksi. Kun vanhojen tyynyjen päälliset alkoivat
kulua puhki, totesimme, ettei ilman niitä voi olla ja niinpä pitkien
etsiskelyjen jälkeen löysimme uudet.
Marinassa oli myös toinen suomalaisvene,
ARC-kisaan menossa oleva Osprey. Ospreyn pariskunnalta saimme vinkin huikeasta
bussimatkasta saaren pohjoispään vastarannalle ja sen reissun sitten
teimmekin.
Matka maksoi 1,25 € / nenä / sivu ja saimme kyllä elämyksiä koko
rahan edestä! Reitti seurasi ensin meren rantaa ja ikävähköä
varasto/telakka-aluetta. Santa Cruzin hiekkarannan (Teresitas) luota bussi
alkoi kiemurrella päätä huimaavan mutkaista serpentiinitietä kukkuloiden
rinteitä. Oikein tiukoissa mutkissa kuljettaja töräytteli äänitorvea
varoittaakseen vastaantulijoita (joita ei onneksi ollut paljon). Bussi kapusi
yhä ylemmäs ja ylemmäs, viimein niin korkealle, että ruskea, lähes olematon
aluskasvillisuus muuttui vihreäksi ruskistuakseen taas alas päin mentäessä.
Matkaan toi lisää ”viihdettä” äänekäs
hiukan nauttinut vanha mies, joka pajatti koko ajan jotain. Ilmeisesti monet
bussissa olivat hänelle tuttuja, koska sananvaihto oli välillä aika vilkasta ja
toisinaan porukkaa naurattikin. Sen verran nopeasti hän puhui, etten saanut
selvää kuin yksittäisistä sanoista. Huokasimme kuitenkin helpotuksesta, kun hän
nousi pois bussista muutamaa pysäkkiä ennen päätepysäkkiä - hänen kailotuksensa
otti ihan korviin!
Kun vastarannan meri alkoi näkyä, laskeuduimme alas, ohitimme
pienen kyläpahasen ja uimarannan ja kapusimme taas ylös. Päätepysäkki oli
muutaman talon välissä rinteellä. Koko matkan aikana ei rannan luona olevien
muutaman kylän lisäksi näkynyt kuin muutamia yksittäisiä taloja siellä täällä. Matka
kesti vajaan tunnin.
Kävelimme päätepysäkiltä rantaan. Hiekkarannalla oli
muutamia ihmisiä päivää paistattelemassa ja rantakadulla (siis sillä ainoalla
kadulla) oli joitakin ravintoloita. Bussi, jolla olimme tulleet, lähtisi viiden
minuutin kuluttua ja seuraava kolmen tunnin kuluttua. Totesimme, että ehkä
kolme tuntia tässä kylässä olisi vaikea saada kulumaan, joten nousimme
paluubussiin.
Paluumatka meni huomattavasti nopeammin – alamäkeä oli enemmän.
Edelleenkin pidättelin henkeä mutkaisimmissa paikoissa jyrkänteiden reunalla…
Kaiken kaikkiaan tästä reissusta täytyy todeta, että saimme huikean kokemuksen
yhteensä viidellä eurolla!
Tämän seikkailun päätteeksi ajattelimme vaihteeksi
nauttia ulkoruokinnasta. Kiertelimme katselemassa kuppiloita ja niiden
tarjontaa. Muutamassa kiinalaisessa olisi päivän menu ollut edullinen ja ihan
kiinnostavakin, mutta liian päällekäyvät tarjoilijat karkottivat meidät.
Viimein valitsimme mukavan näköisen
kuppilan.
Tilasimme oluet, minulle kanaleikkeen ja Karille hampurilaisen. Jep
jep. Hampurilaisen mukana ei tullut lainkaan ranskalaisia, vain pieni
kupillinen lämmitettyjä perunalastuja. Minulla oli mauttoman kanaleikkeen
lisäksi kyllä ranskalaiset, mutta vihreä salaatti oli kitkerää ja parhaat
päivänsä nähnyt. Tässä halvan oluen ja edullisten ravintolaruokien maassa
maksoimme tästä lystistä yli 25 €!
Kaiken kaikkiaan pidimme kuitenkin kovasti
Santa Cruzista. Marina oli suojaisa, aisapaikat, pyykkitupa siisti ja
kohtuuhintainen, saniteettitilat siistit – ja suihkuista tuli lämmintä/kuumaa
vettä hyvällä paineella. Satamamaksu oli kohtuullinen, meiltä alle 20 € /
vuorokausi.
Ainoana puutteena voisi mainita sen, että marinassa ei ollut mitään
muuta nähtävää eikä palveluita. Toki heti pitkän kävelysillan toiselta puolelta
alkoi kaupunki kaikkine palveluineen.
Ruokakauppoja ei kutenkaan ollut lähellä ja lähimpään leipäkauppaammekin oli matkaa. Kaupunki oli siisti, ei roskaa eikä töhryjä. Eikä koirankakkaa! Siellä täällä oli kylttejä, joissa kerrottiin, että koirankakasta seuraa jopa 1500 € sakot! Torakoita emme myöskään nähneet, sen enempää kuolleita kuin eläviäkään. (Sekä koirankakkaa että torakoita sai Las Palmasissa väistellä jatkuvasti.) Puistoja tai puistikoita ja kävelykatuja oli aika paljon ja erilaisia veistoksia vielä enemmän.
Olisimme voineet viivähtää
Santa Cruzissa pitempäänkin, mutta halusimme nähdä muutakin, joten
keskiviikkoaamuna irrotimme köydet ja suuntasimme kohti San Miguelin satamaa. Santa Cruzin marinan edustalla meri oli taas epämiellyttävän sekava eikä tuultakaan ollut
mainittavasti. Hiukan rannasta eroon päästyämme tuuli alkoi puhaltaa ja saimme
purjeet vetämään. Ja sitten sitä taas mentiinkin. Tuulta oli 8 – 11
sekuntimetriä ja teimme matkaa pelkällä genoalla, loppumatkasta reivattuna. Matkaa
kertyi nelisenkymmentä mailia.
Marinan sisääntuloaukossa edessämme mateli
jotain keltaista… ihmettelimme hyvän aikaa, mistä oli kysymys - uponnut venekö?
Vähän ajan päästä tajusimme: sukellusvene! Se oli palaamassa turistikuormassa
satamaan. Otin yhteyttä marinaan ja jonkin aikaan odoteltuamme marinero tuli
osoittamaan meille paikan ja auttamaan veneen kiinnityksessä
aisapaikkaan.
Marinan konttorin yläkerrassa oli mukava ravintola, jossa nautimme
GT:t odotellessamme sukellusvenelippuja jonottavan turistilauman häipymistä
konttorilta.
Satamassa on aika täyttä, mutta meistä tuntuu, että suurin osa on
paikallisia veneitä. Elämää ei juurikaan näy eikä myöskään kohteliaisuuslippuja
saalingeissa.
Lähiympäristöön tutustuttuamme emme sitä ihmettelekään.
Lähiympäristö on täynnä hotelleja tai apartementoksia ja golfkenttiä tai
pelkkää ruskeata kenttää ja kukkuloita. Lähin ruokakauppa on tarjonnaltaan
vaatimaton ja todella kallis ja seuraava piiiiiiiitkän mäen päällä noin neljän
kilometrin päässä. Muutamien harhailujen (plotterit johtavat meitä välillä harhaan…)
kävimme ostoksilla. Ravintoloita on jokunen hotellikortteleiden
keskellä.
Illalla rantaan menevän kadun varrella oli pariskunta, joka ruokki
ilmeisesti kulkukissoja. Kissoja oli heidän ympärillään 5 – 6 ja Whiskas ? (en
ole ihan tarkkaan tutustunut kissanruokiin!) rasioita oli pitkin katua ja sitä
reunustavaa muuria.
Kaksi yötä San Miguelissa riitti meille mainiosti.
Perjantaina soitin Las Galletasiin Marina del Suriin ja varmistin, että siellä
olisi tilaa meille. Moottoroimme huikean 3,5 mailin matkan vastatuulessa ja
saavuttuamme marinaan olimme tyytyväisiä päätökseemme lähteä San Miguelista. Muutama
delfiinikin kävi meitä tervehtimässä tämän matkan aikana.
 L |
| Las Galletas marina |
Itse satamakonttori
oli koristeellinen rakennus aallonmurtajan päässä ja siinä oli parikin
ravintolaa, samoin kuin heti kaupunkiin päin lähdettäessä. Emme me nyt niinkään
niitä ravintoloita kaipaa, mutta jotain elämää satamassa kuitenkin.
Vesiskootterivuokraamoja oli useita, samoin sukellusfirmoja ja charteria ajavia
purjeveneitä. Vierasveneitä – kohteliaisuuslippujen vähäisestä määrästä
päätellen – on täälläkin harvassa. Missähän kaikki matkapurjehtijat
ovat???
Kaupunki ei ole suuren suuri eikä siinä mitään kummaa nähtävää ole.
Jokunen puisto, ravintoloita ja katukahviloita, muutama musta (laavakiveä)
hiekkaranta, kalastajien myyntipaikka sataman vieressä. Kuitenkin ihan mukavan
näköistä, täällä sentään asuu paikallisia ihmisiä toisin kuin San Miguelissa. Kauempana
suuri hotellialue (Costa de Silencio), joka opaskirjamme mukaan ei todellakaan
ole kovin hiljainen. Tiedä häntä.
 |
| Kalastajaveneitä Las Galletasissa |
Olemme kävelleet kaupunkia edes takaisin, syöneet jättimäiset
jäätelöannokset ja käyneet kerran ulkoruokinnassakin. Kari söi kanaleikkeen
(”vatsantäytettä”, sanoi hän), minä hyvän espanjalaisen munakkaan. Totesimme,
että kun välillä käy ulkona syömässä, muistaa taas arvostaa itse laitettua
ruokaa.
Olemme tehneet pieniä huoltohommia auringonoton lomassa: biminin
pesu ja ompeleiden vahvistusta, Kari käsitteli silikonilla luukkujen kumit,
sulatimme jääkaapin. Aina jotain pientä puuhaa löytyy.
Saimme maanantaina
sukeltajan puhdistamaan Neetin pohjan. Kuulemma oli ”hard”. Paljon roinaa
pohjassa, ja ilmeisesti Cascaisista saatu myrkkymaali (Hempel kuitenkin) ei
ollut kestänyt koettelemuksia Las Palmasin parin kuukauden seisokin aikana.
Sukeltaja, Riikasta oleva Teneriffalla jo kahdeksan vuotta asunut mies, jolla
oli nyt Las Galletasissa kolme venettä ”töissä”, teki huolellista työtä.
Kolmisen tuntia kaikkiaan, hinta 200 euroa. Nyt kelpaa taas jatkaa matkaa. Jää
mietittäväksi, milloin Neeti nostetaan
seuraavan kerran ylös ja pohja maalataan.
Sää on ollut lämmin, päivisin noin 30 astetta puolipilvisyydestä huolimatta. Tuuli on kuitenkin viilentänyt oloamme ainakin marinassa. Meillä on nyt viikko aikaan ennen Puerto de Moganiin menoa. Emme ole vielä osanneet päättää, minne Nereidin nokka seuraavaksi käännetään.
 |
| Näkymä blogia lähetettäessä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti