Touhua on riittänyt koko viikon. Iloksemme totesimme, että veneellä kaikki oli
hyvin eikä ylimääräisiä asukkaitakaan (=torakoita) ollut asettunut Neetiin.
Olimme varmuuden vuoksi asetelleet ”torakkahotelleja” moneen paikkaan veneessä.
Purimme ensi töiksemme matkatavarat (kaksi suurta matkakassia, kaksi
matkustamoon sallittua matkalaukkua ja reput). Olimme kuvitelleet, että
palatessamme Suomesta meillä ei ole tarvetta kuin parille matkustamolaukulle,
mutta toisin kävi. Parit uudet kengät (Karille ei maailmalta löydy riittävän
suuria), kannenkäsittelyainetta, uusi porakone, kirjoja, ruisleipää, kahvia,
voileipäpikkelsiä ja muita tursoja, uusi metallinen teenkeitin, kartiolaseja...
Huh. Läheltä piti, ettemme ylittäneet laukkujen painorajoja! Ja kaikki saatiin
taas säädyllisesti piilotettua Neetin uumenin.
Iltapäivällä ajoimme taksilla
polttoainesäiliöverstaalle. Säiliö
näytti siltä miltä pitikin ja oikein hyvältä. Pomo ei ollut varma, millaisen
tiivisteen haluaisimme huoltoluukun kanteen. Niinpä kävimme vielä viereisessä
liikkeessä tutustumassa kahteen eri vaihtoehtoon. Pitkien selvittelyjen (espanjaksi!)
jälkeen päädyimme neopreenilaatuun, jonka pitäisi myös kestää pieniä määriä
polttoainetta sulamatta. Pomo joutui vielä pitkään kinaamaan siitä, että
tiivistettä oli pakko ostaa kokonainen metri vaikka tarve oli vain parikymmentä
senttimetriä! Tinkaus ei auttanut vaan se metri piti ostaa. (Saimme siitä
sitten suuren osan Neetiin tankin toimituksen yhteydessä.)
Seuraavana aamuna
polttoainetankki tuli satamaan aivan sovittuun aikaan. Melkoisesti meitä
jännitti, mahtaisiko kaikki olla niin kuin pitikin. Sen verran hankalaan ja
ahtaaseen paikkaan se tuli ja monta sisääntuloa ja ulostuloa piti saada
viritetyksi sopiviin paikkoihin. Helpotus oli melkoinen, kun se mahtui ovesta
sisään ja iltaan mennessä Kari oli saanut sen paikalleen asennetuksi!
-----------------------
Jotta
kaikki ei olisi liian ruusuista, saimme kokea taas uuden harmin. Kari käynnisti
moottorin kuuden viikon tauon jälkeen. Käynnistyihän se kyllä, mutta alkoi
hetken päästä yskiä kuin keuhkotautinen ja sammui sitten. Muutaman yrityksen
jälkeen se käynnistyi uudelleen, mutta ei suostunut sammumaan lainkaan
mittaritaulusta, vaan se piti sammuttaa itse koneesta. Sen jälkeen virrat
katosivat mittaritaulusta kokonaan!
Seuraavana aamuna yritimme selvittää
ongelman syytä ja päädyimme manuaalia tutkittuamme sulakeongelmaan, vaikka
sulake näyttikin ehjältä. Kipitimme marinassa olevaan Volvo-liikkeeseen ja
asentajien mielestä sulakkeessa ei ollut vikaa. Saimme heiltä viestin
vietäväksi marinan konttoriin, jotta saisimme lisäaikaa laituripaikallemme
mahdollisten korjausten tai osien hankkimisen vuoksi. Meillä oli paikka 1.9
saakka, tällä kertaa saimme jatkoa 5.9. asti.
Seuraavana aamuna Volvon asentajat tulivat
paikan päälle tutkimaan tilannetta. Kun he laittoivat sulakkeen uudelleen
paikalleen, kone hörähti taas käyntiin ja sammuikin kuten pitikin. He
arvelivat, että kyseessä saattoi olla kosketushäiriö sulakkeen ja sulakeboxin
välillä. Huokasimme helpotuksesta. Sovimme, että hankimme kuitenkin uuden sulakkeen
ja mikäli ongelma uusiutuisi, pitäisi hankkia uusi sulakeboksi.
Helpotus oli ennenaikainen. Seuraavana päivänä testattaessa ongelma toistui taas! Lauantaiaamuna marssimme taas Volvolle, mutta asentajat
olivat viikonloppuvapaalla. Maanantaina
asentaja totesi, että uusi sulakeboksi pitää hankkia.
Tähän väliin on
kerrottava vielä yhdestä pulmasta: Asentajien tutkiessa moottorimme
takuutietoja kävi ilmi, että konetta ei ollut rekisteröity Volvon tietokantaan
ja takuu ei siis olisi voimassa! Otin yhteyttä Cascaisiin ja kävi ilmi, että
moottorin ja vaihdelaatikon numerot eivät Volvolla täsmää ja siksi
rekisteröinti oli jäänyt myyjältä tekemättä. Kyseessä oli ilmeisestikin Volvon
tehtaan virhe ja ainakin myyjän sanojen mukaan selvityksessä (puoli vuotta!!!).
Nyt kun joutuisimme hankkimaan 400 euron
sulakeboksin, täkäläinen asentaja otti suoraan yhteyttä Cascaisiin ja lopputulos
oi se, että itse moottori rekisteröintiin Volvolle Portugalissa ja näin saimme
takuun voimaan. Vaihdelaatikkoasia jäi edelleen vaiheeseen.
Takuuasian
selvittyä Volvo alkoi selvittää sulakelaatikon (=elektroninen ohjausyksikkö)
hankintaa. Juttu paisuikin kirjaimellisesti maalimanlaajuiseksi! Kävi ilmi,
että kyseisissä laatikoissa on joku yleinen valmistusvirhe, joka on Volvolla
tiedossa. Ko. kapistusten valmistus ja myynti oli keskeytetty. Volvon
varaosarekisterin mukaan Madridista, muualta Euroopasta eikä KOKO MAAILMASTA
(tätä lausuntoa tehostivat koko maailmaa syleilevät käden liikkeet) löydy
moista esinettä.
Kului taas päivä ja kun kiirehdimme taas asiaa, meidät
kutsuttiin keskiviikkoaamuna kahdeksaksi selvittämään asiaa. Tällä kertaa
meille luvattiin laittaa aiemmin lähetetyn sähköpostitilauksen lisäksi
kiireellinen tilaus, jota voi käyttää vain erityispoikkeustapauksissa. Toiveena
tietysti, että jostain Volvon varastoista meille kaivettaisiin kaikesta huolimatta kyseinen osa.
Meiltä
meni hermo. Karta kaikkiaan. Moottorivaihtoehtoja aikanaan punnitessamme,
keskeinen valintakriteeri oli Volvon maailmanlaajuinen huoltoverkosto. )Toinen
juttu on sitten myydäänkö siellä pelkkää ei oota, tai vain joitakin
tarvikkeita, mitkä sitten ovat tuplasti kalliimpia kuin muissa liikkeissä.)
Toki
käyttäydyimme liikkeessä täysin asiallisesti, mutta päästyämme takaisin
veneelle Kari otti yhteyttä Hopeasalmen telakkaan Helsinkiin. Sekä Erica että
Nereidi ovat olleet siellä ”hoidossa” ja palvelu on aina hyvää. Lisäksi sieltä
luvattiin auttaa meitä, jos maailmalla ollessamme tarvitsisimme apua. Kari
selitti puhelimitse tilanteen ja ohjausyksikön tilauskoodin ja kuinka ollakaan_
vajaan puolen tunnin kuluttua meille tuli tieto, että yksi osa olisi saatavissa
Lauttasaaresta. Se luvattiin toimittaa meille DHL kuljetuksena ja olisi perillä
muutamassa päivässä.
Valitettavasti täällä on perjantaina vapaapäivä ja
lauantaina asentajat eivät ole töissä…mikäli osa tulee perjantaina tai
lauantaina, asennus voi ehkä tapahtua maanantaina.
TARINA JATKUU SEURAAVASSA
BLOGISSA! Meitä kovasti jännittää, miten tässä käy!
----------------------------------
Jouduimme
vielä kerran kerjäämään laituripaikallemme lisäaikaa. Tällä kertaa saimme sitä
maanantaihin asti.
Olemme pohdiskelleet mielessämme, että kun autoissa on
jossain komponentissa vika, siitä tiedotetaan laajasti ja autojen omistajat
kutsutaan vaihdattamaan viallinen komponentti. Emme voi kuin ihmetellä Volvon
toimintaa tässä asiassa, jos kerran on tiedossa, että kyseessä on yleinen
ongelma. Melkoisia vaaratilanteita voi syntyä, kun moottori jossain kiperässä
tilanteessa ei käynnistykään!.
Meille jää vielä selvitettäväksi, kuinka saamme
joskus aikanaan varmasti virheettömän ohjausyksikön Neetiin. tämä meille tuleva
kun voi olla samalla tavalla viallinen kun edellinenkin. Huolestuttava ajatus!
Polttoainesäiliö-
ja moottoriongelmajumppien lisäksi olemme ehtineet kuitenkin tehdä muutakin.
Lauantaina kävimme turistirannalla Ankkuri-baarissa katsomassa formuloiden
aika-ajoja. Kyseinen kuppila oli aiemmin ”Suomi-baari”, mutta oli nyt muuttunut
irlantilaispubiksi. Suomi-baari, nyt nimeltään San Remo, oli muuttanut
Catalina-puiston lähistölle.
Sunnuntaina kävimme Kallen kanssa San Remossa
katsomassa formulat (Bottas toinen ja Räikkönen viides) ja sen jälkeen syömässä
vanhassa tutussa kiinalaisravintolassa.
Ruokailun jälkeen läksimme reippaasti
turistirannan luona olevaan suureen Arenas-ostoskeskukseen. Tarkoituksemme oli
käydä ostamassa suuresta Carrefour-kaupasta säilykevoita, jota ei
lähi-SuperDinossamme ole. (Edellisellä Karibian-reissullamme totesimme sen
hyväksi, koska sitä ei tarvinnut säilyttää jääkaapissa.) Uskomatonta kyllä,
Carrefour(kaan) ei ollut auki sunnuntaina klo 17.30! Täällä itse asiassa suuret
ruokakaupat ovat suljettuna sunnuntaisin ja vain muutamat pienemmät ovat auki.
Kallen
kanssa olemme muutekin seurustelleet ahkerasti, monenlaista juteltavaa näyttää
riittävän. Lisäksi Kalle hoiti ansiokkaasti tikkien poiston Karin selästä ja
reidestä (Suomessa Karilta poistettiin kolme luomea).
Janne, Heli ja lapset ovat
tulossa Gran Canarialle lokakuussa koulujen talvilomaviikolla. Ajatuksena on,
että he vuokraavat jostain satamapaikkamme lähistöltä apartementon. Lapset varmaankin ovat enimmäkseen kanssamme Neetissä.
Näin ollen meidän on
pitänyt hankkia laituripaikka jostain päin tätä saarta. Kuulostaa helpolta. Ei
ole. Satamaoppaassa suositellaan ehdottomasti tekemään laituripaikasta
ennakkovaraus. Minä tein työtä käskettyä. Laitoin tiedustelun ensin vain Puerto
de Moganiin sähköpostitse. Kun vastausta ei alkanut kuulua, soitin perään. Olin
laittanut viestin väärään osoitteeseen. Uusi yritys sekä sähköpostilla että
marinan nettisivun kautta. Ei vastasta. Soitto perään. Viestejäni ei löytynyt
mistään, vaikkei lähetys antanut mitään virheilmoitusta ja osoite oli oikein.
Uusi yritys, sähköposti ja kysely netin kautta. Laitoin varmuuden vuoksi
kyselyt myös Puerto Ricoon ja Pasito Blancoon. Ei vastausta mistään!
Koska
Kallekaan ei ollut saanut vastausta paikkakyselyynsä Puerto de Moganissa,
päätimme lähteä käymään henkilökohtaisesti paikan päällä. Ajelimme vuokratulla autolla noin 80
kilometrin päähän viehättävään Puerto de Moganiin.
Ensin tiedusteluani ei
tahtonut löytyä – löytyi kuitenkin - ja sitten meille luvattiin vastata
”iltapäivällä”. Totesin, että olemme ajaneet tänne asti ihan tämän asian takia
ja niinpä asia kuitenkin otettiin heti selvitykseen. Sekä meille että Kallelle
luvattiin laituripaikka pyytämillemme ajankohdille. Vahvistus ja pieni
ennakkovarausmaksulasku lähetettäisiin meille iltapäivällä.
Tätä
kirjoittaessani sain juuri vahvistuksen (seuraavana iltapäivänä siis) ja nyt svasta aatoin kunnolla huokaista
helpotuksesta edes tämän asian suhteen. Muista marinoista ei ole kuulunut
minkäänlaista vastausta vieläkään.
 |
| Puerto de Mogan, kuvassa mukana Kalle |
Ajoimme paluumatkalla rantatietä pitkin ja
kävimme katsomassa satamia. Ei niissä mitään vikaa ollut, mutta Mogan näytti
ehdottomasti miellyttävimmältä ja sellaiselta, jossa lapsetkin varmasti
viihtyvät.
Sää on ollut paluumme jälkeen suurimmaksi osaksi puolipilvinen.
Aurinko on tullut esiin silloin tällöin ja muutama lyhyttäkin lyhyempi
sadekuurokin on saatu. Lämpömittarit ovat kuumimpina päivinä näyttäneet jopa 31
astetta.
Juuri nyt seuraamme kiinnostuneina hurrikaanin liikkeitä Karibialla.
Toivottavasti se ei saa aikaan pahaa tuhoa muutenkin niin kovin köyhissä
maissa!
Tarkoitus oli lähettää tämä teksti San Remo baarista, jonne aioimme
mennä katsomaan Susijengin peliä. Koripallo ei ole koskaan meitä erityisemmin
kiinnostanut. Jännä huomata, että näin pitkän reissun aikana ihan uudenlaiset
Suomi-asiat alkavat kiinnostaa!
Valitettavasti vain San Remo oli suljettuna.
Marssimme takaisin satamaan, ja pitkän jumpan jälkeen rantaravintolan TV
saatiin toimimaan – ja sitten jouduimme toteamaan, ettei tätä peliä näytetä
lainkaan kansainvälisillä kanavilla. Netin kautta Areenastakaan emme voineet
sitä katsoa, sillä se on katsottavissa vain Suomessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti