Las Palmas / 6. - 15.9.2017

Näkymä Santa Cruz de Tenerife marinasta

Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Saimme moottorin monien vaiheiden jälkeen kuntoon torstaina 14.9. (Tämä juttu vetää melkein vertoja Speden kuuluisalle rautakauppasketsille!) Heti seuraavana aamuna läksimme seilaamaan Teneriffalle. Olimme saaneet enemmän kuin tarpeeksemme Las Palmasista. Ja näin juttu eteni:

Saimme Suomen venehuollosta DHL-lähetyksen seurantakoodin ja reippaasti paketti tekikin matkaa. Se oli jo perjantaiaamuna Las Palmasissa. Sen jälkeen alkoikin varsinainen sähläys. Paikallisen DHL:n kanssa saimme jumpata ihan urakalla.

1. Pyydettiin tullia kuvausta toimituksesta, laskua ja kuvaa Karin passista. Samalla kävi ilmi, että joutuisimme vielä maksamaan tullia ja paikallista veroa lähetyksestä.

-Laitoimme kuvan passista ja selvityksen asiasta. Ihmettelimme kovasti, miksi joutuisimme maksamaan tullia kun olemme kuitenkin EU:ssa. Laskuahan meillä ei tietenkään ollut, mutta kysyjän viestissä oli liitteenä lähetysluettelo, jossa oli laitteen hinta näkyvissä ilman ALV:tä ja ALV:n kanssa

2. Vastaus tuli pian. Nyt heillä piti todentaa Karin passi ja saada tavaran toimittajalta lasku. Lisäksi meidän piti täyttää DHL:lle valtuutuslomake tavaran luovuttamisesta. Lomaketta ei ollut viestissä liitteenä. Tullia joutuisimme maksamaan, koska Kanaria ei kuulu EU:hun tulliasioiden suhteen.

- Lähetimme vastausviestin, jossa pyysimme liitettä. Lisäksi kerroimme, että asialla on kiire, koska meidät halutaan ulos satamasta).

3. Saimme tyhjän viestin, jossa ei ollut liitettä.

- Pyysimme liitettä.

4. Saimme liitteen, joka oli tyhjä.

- Pyysimme uutta liitettä.

5. Tällä kertaa saimme sen auki. Pikku pulma oli se, että se oli espanjaa kapulakielellä.

- Google translaten avustuksella saimme sen täytettyä ja pistimme menemään mukanaan kysymys: ”Onko oikein täytetty?”.

6. Kolmen päivän kuluttua saimme vastauksen. Oikein oli, mutta nyt he odottavat ”uutta ja oikeata” laskua.

- Kari hermostui ja otti yhteyttä Suomeen. Sieltä oli lähetetty DHL:lle jo aikaa sitten sama lähetysluettelo, joka oli jo alun perin paketin mukana. Meille kohdistettua laskuahan ei tietenkään ollut olemassakaan, koska kyseessä on takuulaite.

7. Saimme uudelleen viestin, jossa kerrottiin odotettavan sitä uutta ja oikeata laskua.

8. Olimme ilmoittaneet minun puhelinnumeroni, ja siihen tuli DHL:ltä espanjankielinen tekstiviesti, jossa kerrottiin maksun olevan 61,50 ja pyydettiin varaamaan tasaraha.

9. Seuraavana aamuna huomasimme iloksemme, että tavara oli kuriirin kyydissä. Sitäpä sitten odottelimme koko aamupäivän.

10. Puolenpäivän jälkeen seurannassa näkyi: Virheellinen osoite! Olimme vahtineet koko aamun laituria eikä siellä todellakaan ollut käynyt DHL:n autoa. Eikä kukaan tietenkään ollut ottanut meihin mitään yhteyttä!

11. Totesimme, että nyt tarvitsemme espanjankielistä apua ja menimme Volvo-liikkeeseen pulmamme kanssa. Sieltä yritettiin soitta DHL:lle, mutta siellä oltiinkin lounastunnilla.  Lounasajan jälkeen Volvolta saatiin DHL langan päähän ja he sopivat, että tavara toimitettaisiin seuraavana aamuna Volvo-liikkeeseen.

12. Noin puoli tuntia edellisen jälkeen saimme DHL:ltä espanjankielisen viestin, jossa pyydettiin tarkkaa osoitetta ja espanjalaista puhelinnumeroa.- Taas kiireesti Volvolle. Se oli jo kiinni, mutta onneksi yksi henkilökunnasta oli paikalla ja lupasi hoitaa asian.

13. Aamulla heti kahdeksalta paniikin partaalla Volvolle. Sieltä otettiin uudelleen yhteyttä DHL:ään ja varmistettiin toimitus. Ja loppujen lopuksi:

14. Osa tuli ja se asennettiin torstaina iltapäivällä. Oli kyllä sellainen kokemus, että emme tahtoisi kokea sellaista toista kertaa. Ikävää oli ensinnäkin se, että marina haluttiin tyhjentää ja meistä haluttiin päästä eroon. Saimme lisäaikaa aina vain muutaman päivän kerrallaan ja joka kerta jouduimme jonottelemaan puolesta tunnista tuntiin konttorilla (+ kävelymatkat 2 x 20 min.) Konttoriltakin soitettiin pyynnöstämme yhteen kertaan DHL:lle asioiden jouduttamiseksi.

Ongelman syyksi ilmeni silminnähtävä vika elektronisessa ohjausyksikössä. Sulakkeen paikka (hahlo) oli haljennut ja lisäksi sulakepesässä oli toinen kontaktipinta sulanut.

Emme arkipäivinä juurikaan liikkuneet veneeltä lähikauppaa kauemmaksi. Koko ajan oli sellainen tunne, että pitää olla paikan päällä lukemassa sähköposteja tai etsimässä tai skannaamassa dokumentteja tai vastaamassa puhelimeen tai…

Tässä välissä yksi vihje pitempiä matkoja suunnitteleville: Pieni tulostin-kopiokone-skanneri on kultaakin kalliimpi. Ei vie paljoakaan tilaa ja säästää älyttömän määrän työtä ja vaivaa, kun tulee tarve hoitaa erinäisiä asioita.

Harmillisinta tässä oli se, että Kalle oli Suomessa ja tulossa keskiviikkoiltana takaisin Las Palmasiin. Jos emme olisi luottaneet DHL:n parin työpäivän toimitusaikaan, olisimme saaneet osan samassa ajassa Kallen mukana ja säästyneet inhottavalta ”päivystykseltä” ja mieliharmilta.

Lisäksi jouduimme maksamaan sen 61,50 tullin. Toki yritämme saada sen takaisin Volvolta, mutta saapa nähdä…

Onneksi sää oli enimmäkseen aurinkoista, joten nyt tuli otettua aurinkoa enemmän kuin melkein koko matkan aikana aikaisemmin.

Venekerhotuttumme Jussi, jonka vene on ollut Palmasissa jo toistakymmentä vuotta, palasi Suomesta. Tapasimme hänet Neetissä ja seuraavana iltana Merilynissä. Oli mukavaa kuulla maapallonkiertäjän kokemuksia maailman meriltä ja parantaa vähän maailmaakin!

Kirjoittelen tätä Santa Cruz de Tenerifessä, jonne tulimme perjantaina. Läksimme aamulla auringon noustua eli klo 7.40. Aallokko satamasta ulos tultua ja koko saaren sivustan pohjoiseen mennessä oli (ja ilmeisestikin on aina) todella korkeata ja sekavaa. Pari tuntia ajoimme koneella ja saaren ohi päästyämme nostimme ensin fokan tukipurjeeksi. Aallokon vähän tasaannuttua Kari reivasi isopurjeen ja niinpä pääsimme matkaan purjein. Melkoista haipakkaa etenimmekin. Keskinopeudeksi 55,1 mailin matkalla tuli 6,2 solmua.

Oli helpotus päästä marinaan, sillä alkumatkan kauhea keikutus oli minulle liikaa ja jouduin meritaudin kouriin. Jouduin ensimmäistä kertaa koko reissumme aikana ruokkimaan kaloja.

Marinassa oli hyvin tilaa ja meitä tultiin auttamaan kiinnittymisessä aisapaikalle. Sellaisessa emme olekaan ihan vähään aikaan saaneet olla.

Kävimme aamupäiväkävelyllä Mercadolla. Satamaoppaan  mukaan se on hienoin Kanarian  mercadoista ja kyllä se olikin suuri, kaunis ja siisti. Systeemi oli sama kuin suomalaisissa halleissa eli jokaisella myyjällä oli oma kojunsa ja tuotteet niiden edessä esillä. Vihanneksia, lihaa ja kalaa oli yllin kyllin tarjolla. Muutamalla korukauppiaalla oli pöytänsä, mutta mitään varsinaista turistikrääsää ei ollut nähtävissä.

Meille on jäänyt viime käynnistämme miellyttävä kuva kaupungista ja se vahvistui palatessamme torilta. Täällä on paljon kävelykatuja, tilaa kävellä eikä mitään agressiivista turistirysämeininkiä.

Saa nähdä, minkä aikaa täällä viihdymme. Aikaa meillä on runsaat kaksi viikkoa seikkailla muilla Kanarian saarilla ennen Puerto de Moganiin menoa (2.10.).

Päivä on  ollut tuulinen, Neetin mittari näyttelee 8 – 10 sekuntimetrin tuulta. Vaikka aallonmurtaja on aika lähellä, syntyy jo pieniä aaltoja ja sivulta tulevat tuulenpuuskat keinuttelevat Neetiä melko lailla. Ei haittaa.

Aurinko pilkahtelee välillä pilvien lomasta ja lämmintä on 21 astetta. Kari laittelee pentterissä salaattiateriaa ja kuohuviinipullo Las Palmasista poispääsyn kunniaksi on korkattu. Elämä hymyilee taas.

Santa Crus -  ilmeisesti kovilla sateilla tässä rännissä kuohuu!