Suomessa 11.7. - 28.8.2017

Kuuden viikon ”lomamme” Suomessa hurahti kuin siivillä. Säät eivät meitä suorastaan hemmotelleet, mutta emme kuitenkaan joutuneet kärsimään jatkuvista vesisateista ja se on pääasia. Shortsikeleistä saimme nauttia muutamana päivänä mutta toisaalta muutamana päivänä jouduimme turvautumaan kalsareihinkin!

Sukkuloimme väliä Helsinki – Kuopio – Askola ja kilometrejä autoon kertyi 3200. Valitettavasti emme ehtineet käymään Pohjanmaalla Karin sukulaisia tapaamassa.

Oli mukavaa kyläillä ystäviemme luona, vaihtaa kuulumisia ja nauttia mahtavasta vieraanvaraisuudesta:  Pinnin ja Anna-Liisan luona Tapanilassa, Jukan ja Ritvan luona Puistolassa, Jarmon ja Merjan luona Urjalassa ja Hannun ja Tuijan tykönä Padasjoella. Urjalan-reissullamme onnistuimme eksymään kaiken maailman pikkuteille ja aivan väärään suuntaan navigaattorin opastuksen vuoksi. Samoin kävi edellisellä Urjalan-visiitillämme. Ehkäpä seuraavalla kerralla käytämme maalaisjärkeämme emmekä tottele ”nalkuttajan” ohjeita!

Padasjoella pääsimme purjehtimaan!!! Emme olleet koskaan aikaisemmin seilanneet Päijänteellä. Jon 33, jolla tehtiin Karibian-kierros 2005 – 2006, kuljetti meitä mukavasti vienossa tuulessa ja hienoissa maisemissa. Kaiken kukkuraksi pääsimme purjehduskisatunnelmaan, sillä juuri kyseisenä viikonloppuna oli Päijnnepurjehdus, jonka lähtöpaikka oli tänä vuonna Padasjoki. Hannun ja Tuijan kanssa riitti juttua purjehtimisesta ja kaiken maailman asioista. Seuraavan kerran tapaamme jo ensi talvena Karibialla – me Neetillä ja he Sissi-veneellään.

Kari oli kahteen otteeseen Askolassa ”kesärenkinä” Tainan, Ainon ja Tapion maatilalla. Vietimme siellä myös yhden yönseudun Suvin ja Laurin kanssa Laurin 5-vuotissyntymäpäivien jälkeen. Kävimme kotieläinpihassa, jossa eläimiä sai mennä silittelemään, ruokkimaan ja harjaamaan. Varsinkin ”puput” olivat lasten mieleen! Itse maatilalla riitti ihmeteltävää lehmissä, vasikoissa ja mullikoissa – ja Laurilla tietenkin ”työkoneissa” eli leikkuupuimurissa ja traktoreissa. Lauri pääsi myös traktoria tankkaamaan – olihan se mahtavaa!

Mökillä (Kuopion Säyneensalossa) vierähti viikko jos toinenkin. Monenlaista puuhaa riitti:  puun kaatoa, pilkkomista, kantamista, roskanpolttoa, mattopyykkiä ja työkaluvajan siivous. Tämä viimeksi mainittu oli veljeni Pepen ja Karin monen päivän urakka. Vanhempani olivat keränneet sinne vuosikymmenien ajan kaikenlaista, ”jota voi joskus tarvita”. Kun vielä kaiken kukkuraksi sinne tuupattiin talvella vanhempieni asunnon tyhjennyksen yhteydessä yhtä sun toista, vajaan ei enää mahtunut kunnolla edes astumaan sisään. Roskiin vietiin erinäisiä säkillisiä rojua ja hyllyt tehtiin uusiksi. Hieno siitä tuli ja pidimme oikein viralliset avajaisetkin torventoitotusten ja kuohuviinin kera. Veljeni vaimo Tiina leikkasi juhlallisesti oven eteen viritetyn nauhan poikki ja niin ”Vajakki” oli vihitty käyttöön!

Lapset olivat kanssamme mökillä neljä päivää - ja kyllä Ukkoa ja Mummoa vietiin! Kari rakensi lasten kanssa sahapukin. Lapset saivat ruuvata porakoneella ja sahata. Myös naulaamista harjoiteltiin lahohkoon puupölliin ja oksasaksien käyttämistä metsänraivauksen yhteydessä syntyneiden risujen katkomiseen.

Onkiminen oli erinomaisen jännittävää ja hauskaa. Onneksi kala söi hyvin ja särkiä, salakoita ja pikkuahvenia tuli solkenaan.

Kari rakensi lapsille pienet purjeveneet ja niiden uittamisesta oli paljon hupia, samoin kuin veneen perässä vedettävästä kumirenkaasta, jolla voi kelluskella narun päässä. Kari oli kunnostanut mökin soutuveneen ja sen kanssa purjeveneet pääsivät ”ulapalle” purjehtimaan.

Ainoana aurinkoisena päivänä kävimme moottoriveneellä läheisessä Hietasalossa, jossa on nimensä mukaisesti hieno hiekkaranta.

Tietenkin mökkiohjelmaan kuului saunominen, makkaran ja muurinpohjalettujen paistamien. Kun poislähdön aika koitti, Suvi huokaisi: ”Olisin voinut olla täällä vielä ainakin viikon”. – Ehkäpä ensi kesänä!

Ryhmäkodissa asuvaa äitiäni kävin / kävimme tervehtimässä noin joka toinen päivä Kuopiossa ollessamme. Yritimme käydä kävelyllä, mutta valitettavasti askel lyhenee ja voimat vähenevät…

Ehdin myös tavata pikaisesti serkkuni Ritva-Leenan ja puolisonsa Hekin. Tapasimme myös ensimmäistä kertaa poikani Jukan tyttöystävän Mallan. Jukan luona voimme onneksi yöpyä Helsingissä ollessamme. ”Venepakolaisia” kun olemme, joudumme aina pohtimaan, minne päämme yöksi kallistaisimme.

Kaiken kaikkiaan Suomen-reissu oli oikein mukava, mutta kyllä oli ihanaa päästä taas omaan kotiin Nereidiin! "Venetalkkarimme" Kalle oli pitänyt silmällä Neetiä ja jopa pessyt sen kannen kovien tuulten mukanaan tuomasta hiekasta. Iso kiitos!