Portimão / 29.4. - 7.5.2020


Jakarandapuut kukkivat
Lievennyksiä koronarajoituksiin on hissuksiin tullut. Vapun jälkeen pienet liikkeet saivat avata ovensa ja nyt turistikadulla on jo osa matkamuisto- ym. kaupoista auki. Myös kampaamot saavat toimia ajanvarauksella. Kauppoihin tuli (meille) yllättäen maskipakko. Vapun jälkeen ensimmäistä kertaa kauppaan mennessämme meidät käännytettiin takaisin. Ei auttanut muu kuin hiippailla ensin apteekkiin maskiostoksille.

Ikävä kyllä nämä tehdasmaskit ovat liian tiiviitä minulle. Melkein pökerryin, kun olimme Aquan isossa kaupassa ja siellä meni aika pitkään. Piti salaa nostella maskia ja hengitellä sen alta. Nyttemmin käytän huivia, joka on väljempi ja henki kulkee.

Keskustan rantakadun varren sardiiniravintolat
odottelevat vielä avuautumistaan




Piti sieltä Aquasta käydä ostamassa mummokärry. Tilaukseni Amazonille ei sitten kuitenkaan koskaan mennyt perille. En tosiaankaan tiedä miksi. No, saimme kärryn marketista 13,99 eurolla. Ei se nyt kovin häävi ole, mutta sillä nyt pärjätään kun entinenkin vielä on hengissä.

Veneenkorjausfirmatkin toimivat taas. Miken pitäisi tulla ensi viikolla katsomaan, mitä korjauksia pappakuomuun pitää tehdä. Rullagenoan foili on liian löysä ja siihenkin olemme tilanneet korjauksen. Pari vuotta sitä ostaessamme meidän annettiin ymmärtää, että siinä olisi säätömahdollisuus, mutta eipä sitten ollutkaan. Osineen ja töineen on tulossa sellainen kiva yli 900 euron lasku…















Myös rannat ovat auenneet ainakin jotenkin. Surffaus ja muu vesiurheilu on virallisesti ilmoitettu luvalliseksi, mutta muusta uimarantojen käytöstä ei ole mitään ohjeistusta. Kyselin asiasta Algarve-seuraltakin, mutta sielläkään ei ollut asiasta tarkempaa tietoa. Muutamia ihmisiä on jo ollut rannalla ja mekin kävimme jo kävelemässä vesirajassa. Kylläpä se tuntuikin mukavalta!

Vappua vietimme varsin rauhallisissa merkeissä. Vappuaattona nautimme vähän paremman aterian kuohuviinin kera ja illalla ”tietysti” ruiskuppeja ja muuta pikku herkkua.

Vappupäivänä oli tarkoitus mennä piknikille, mutta muutimme suunnitelmia. Kari kävi aamulla pyörälenkillä ja sai rauhassa mennä joen yli Ferragodon puolelle. Pois tullessa poliisit pysäyttivät hänet (kuten kaikki muutkin kullkijat), kyselivät minne menossa ja vaativat henkilötodistuksen nähtäväkseen. Jonkin lapun olivat täyttäneet ja Karin oli pitänyt allekirjoittaa se. Kielivaikeuksia oli ollut, joten ihan tarkkaa tietoa ei siitä ole, mistä mahtoi olla kysymys. Jonkun varoituksen Kari kai sai… Vappuviikonloppuna oli luultavasti avoimassa ankarammat liikkumisrajoitukset.

Päätimme siis jättää piknikin väliin ja nauttia vappuherkkumme Neetissä. Mukavaa se oli niinkin.












Haikaroilla taitaa olla meneillään kosiomenot. Jotain erikoista oli meneillään kauppareissumme reitin varrella. Kuolleessa puussa istui kaksi haikaraa vierekkäin ja ne pitivät kovaa ”koputtavaa” ääntä. Samassa puussa oli kolmas haikara ja vähän sivummalla vielä muutama muukin.

Lokeillakin oli jotain kummaa tekeillä. Vastapäisellä laituriaisalla lokki oksensi laiturille kalan, jota se sitten nokki paikalle lennähtäneen toisen lokin kanssa. Sitten se nappasi lopun mukaansa, siirtyi kauemmas ja työllä ja tuskalla sai sen nielaistua. Sen jälkeen se meni veteen, ja alkoi kastaa päätään veteen kerran toisensa jälkeen, ja pian toinen tuli sen viereen samaan puuhaan. Mielenkiintoista.





Pääsimme pyykille. Vaikka koronasulku oli lieventynyt, pyykkituvan ovessa oli edelleen ilmoitus sen kiinniolosta. Käytyäni marinan konttorissa sieltä kuitenkin avattiin pesutupa meille. Pyykin valmistumista odotellessamme ihmettelimme kovasti, kun lokit alkoivat pitää kovaa meteliä ja kaarrella yläpuolellamme. Syy selvisi pian. ”Haukkamies” lintuineen oli liikkeellä.

Pesutuvan edessä hän päästi linnun irti pariinkin kertaan. Haukka lensi läheisen hotellin parvekkeen kaiteelle. Vielä vähän on opeteltavaa, sillä aika monta kertaa kouluttaja sai vihellyksin ja viittilöiden kutsua lintua takaisin käsivarrelleen. Tulihan se viimein ja sai tietysti herkkupalan palkkioksi. Ja lokit kaartelivat kirkuen koko ajan lähsitöllä.

















Tänne on ilmestynut vanhojen tuttujen kalojen seuraan, tosin syvemmälle, melko lailla ahventen näköisiä kaloja, kooltaan sellaisia meikeläisittäin ihan hyvän kokoisia syöntiahvenia. Ne pysyttelevät muuten syvällä, mutta esimerkiksi kaurapuurokattilan huuhtelun yhteydessä veteen menevät tähteet houkuttelevat ne aterioimaan. Ne aiemmat kalat ovat viis veisanneet kaurapuurostamme.







Olimme jutelleet ihan vähän aikaa sitten siitä, ettei torakoita ollut näkynyt laisinkaan täällä Portimãossa. Sittenpä näimmekin ensimmäisen. Se makasi kuolleena jalkakäytävällä. Ja oli ISO!Onneksi tämä havainto on toistaiseksi jäänyt viimeiseksi.

Näkyvin viime aikojen huoltotoimenpide on sisäänmenorappusten kunnostus. Saimme lopultakin niihin liimatuksi jarrunauhat (Suomesta ne piti tuoda).

Yksityinen piha Praia da Rochalla.
Päivät lämpenevät lämpenemistään. Aurinko paistaa useimmiten lähes pilvettömältä taivaalta. Pitkähihaisia ei enää tarvita kuin illalla veneessä. Päivät kuluvat shortseissa, t-paidoissa, topeissa, hellemekoissa tai bikineissä. Ei hassumpaa.

Olemme kuskanneet ja kuskaamme edelleen veneeseen monenlaista muonaa ja juomaa. Olemme kovasti toiveikkaita sen suhteen, että pääsisimme piakkoin liikkeelle. Varaudumme varmuuden vuoksi niin hyvin, että hyvän sään sattuessa voimme vetää pitempää legiä tavitsematta huolehtia ruokapuolesta - tai mahdollisen karanteenin iskiessä ei tarvitse ihan heti alkaa selvitellä kauppaanpääsymahdollisuuksia.

Noonsite.com -sivustolla on tietoa veneiljöiden mahdollisuuksista päästä eri maiden satamiin bunkraamaan ja levähtämään. Vielä paikkoja ei ole kovin paljon auki, mutta uskomme, että tilanne paranee.

Täällä Portugalissa Portugalin lipun alla purjehtivilla veneillä on jo lupa liikkua vapaasti satamasta toiseen, mutta ”transit”-veneet saavat tällä hetkellä stopata täällä Atlantin puolella vain Lagosissa, Lissabonissa, Cascaisissa, Nazaressa ja Povoa de Varzimissa. Emme varmasti tiedä, mikä on meidän kohtelumme, kun emme tule tänne ulkomailta. Ehkäpä saamme pysähtyä muuallakin…?

Espanjassa A Corunassa pääsee ihan laituriinkin, mutta 14 päivän karanteeni on edessä. Seuraamme tilannetta.

Joka tapauksessa ensin pitää saada pappakuomun korjaus ja keularullan lyhennys hoidetuiksi
.
Hyvää äitienpäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti