 |
| Neeti-pikkuinen uudessa asennossaan vähän suurempien kavereiden välissä |
Köydet on irrotettu! 176 päivää Neeti olikin köytettynä aloilleen! Tosin kävimme vain polttoainelaiturissa tankkaamassa ja palasimme takaisin pilttuuseemme. Käänsimme samalla keulan kohti laituria, sillä rullalaitteen muutoksen takia se olisi pitänyt kuitenkin kääntää. Maisema muuttui toisenlaiseksi, melkein voimme kuvitella taas olevamme jossain muualla.
Ravintolat ovat edelleen kiinni, mutta viime aikoina niissä on alkanut näkyä liikettä sisällä, monenlaista remontti- ja kunnostushommaa on tekeillä. Rajoitusten lieventymisen myötä myös urheiluseurojen harjoitukset ovat tulleet luvallisiksi ja porukoita näkyy juoksilenkeillä ja rappujuoksuharjoituksissa – turvavälein kuitenkin.
Saimme Suomesta kuriirifirman kautta uuden SIM-kortin satellittipuhelimeemme. Mietimme ensin, että hankkisimmeko sitä laisinkaan kun kuitenkin kuljemme Biskajan ylitystyä lukuun ottamatta enimmäkseen melko lähellä rannikoita Sitten kuitenkin alkoi tuntua siltä, että tuntuu turvallisemmalta, kun tietää varmasti saavansa yhteyden jonnekin jos jotain hankaluuksia tulee vastaan ollessamme GSM-verkon ulottumattomissa.
 |
| Tablettiemme Navinicsissa on myös offlinessa nähtävissä vuorovedet ja virrat, mutta on tärkeää, että emme ole pelkästään niiden varassa. Meille näillä näkymin tarpeeton tieto eli Englanti ja Irlanti teipattuna umpeen. |
Rullalaitteen muutokseen liittyvien osien kuljetus ei ole onnistunut yhtä hyvin. Takilointifirman Pete tilasi osat jo aikaa sitten, mutta ne näyttävät olevan edelleen Ranskassa. Jännäämme tässä, että mahtavatko ne tulla pikapuoliin. Jos niitä ei ala kuulua, jätämme muutoshommat tekemättä ja Pete lähettää meille osat Suomeen.
Joka päivälle on edelleenkin riittänyt jotain pikku puuhaa normaalien arkipäivän askareiden lisäksi. Kannen ja takilan huoltoa, ompeluhommia sun muuta. Ruokaa ja juomaa on rahdattu ahkerasti Neetiin ja eilen saimme kaikki kuivamuonat ja säilykkeet sijoiteltua omille paikoilleen penkkien alle ja kaappeihin. Nyt kyllä evästä riittää, vaikka karanteeni jossain vaiheessa iskisikin!
Kari eräänä huonosti nukuttuna yönä oli pohtinut päänsä puhki, että missä ihmeessä ovat Itämeren karttakirjamme. Missään ne eivät kuulemma olleet tuleet vastaan. Suoritimme vielä yhden etsintäkierroksen ja löytyiväthän ne viimein huolella muoviin käärittyinä salongin penkin alta seinää vasten. Pitäisi AINA kirjata muistiin, kun jotain tavaraa laitetaan jemmaan jonnekin poikkeukselliseen paikkaan. Kaikkien kolosten läpikäyminen on tosi työlästä!
Minulla on lääkkeitä varastossa noin kesäkuun loppuun saakka, jolloin oletimme olevamme jo Suomessa. Koska emme ehdi sinne mitenkään ja karanteenitkin voivat iskeä, piti hankkia täätä satsi. Näppärästi se käy, kum laittaa etukäteen kuvaruutukopiot e-resepteistä apteekkiin. Kela-korvaustahan niistä ei täällä saa, se pitää anoa sitten erikseen.
Sää on viilentynyt ja muuttunut epävakaiseksi. Päivälämpötilat varjossa eivät juurikaan ole ylittäneet 20 astetta. Sadekuuroja ja pitempiäkin sateita on ollut lähes joka päivä ja yö. Joka päivä on kuitenkin ollut sen verran poutaista, että kävelylenkeille olemme päässeet.
Kerran kastuimme kauppareissulla ihan kunnolla. Aamu oli pilvinen ja vähän satoikin. Sateen laannuttua taivas näytti kirkastuvan ja reippaasti läksimme kauppaan. Ennen sinne pääsyämme alkoi jo sataa ripsutella ja ostosreissumme aikana ripsuttelu oli muuttunut kunnon ropinaksi. Odottelimme kaupan eteisessä aikamme. Katsoin kännykästä sadetutkaa, joka lupasi sateen jatkuvan useita tunteja, joten eihän meidän auttamut muu kuin lähteä lampsimaan kohti marinaa. Kastuimme. Vähän ennen marinan porttia minulla välähti, että olisihan sitä voinut pyytää kaupan vartijaa tilaamaan meille taksin…
Tapasimme eräänä päivänä jo aiemmin tapaamamme suomalaisnaiset. Kari hoksasi kysyä heiltä, olisiko heilla tarvetta polkupyörälle. Se on normaalin kokoinen vaihdepyörä eikä millään mahdu meille kyytiin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Seppo tuli katsomaan Karin Ratsu-Reimaa ja kaupat syntyivät. Juttua meillä riitti muutenkin vaikka kuinka pitkään. Tänään Seppo tulee hakemaan pyörän pois.
Pappakuomun korjauksen vuoksi olemme hätistelleet Mikeä useamman kerran. Vihdoin viimein, muutaman sähköpostin, yhden puhelun ja yhden tekstarin jälkeen hän ilmoitti tulevansa tänään (torstaina) pappaskia katsomaan. Lupasi laittaa tekstarin saapumisajastaan. Vielä ei ole kuulunut mitään, kello on 11. Toivotaan toivotaan. Ja kun eihän se siitä katsomisesta vielä paljon korjaannu, ne korjaustyöt on vielä tehtäväkin. Toivottavast lähtömme ei tämän takia viivästy, sillä meidän täytyy ajoittaa lähtö tietysti suotuisien tuulien mukaan. Niitä ei täällä päin ole kovinkaan usein.
Lähtökuopissa täällä siis ollaan. Toivomme pääsevämme liikkeelle ensi viikon alkupuolella.
Mukavaa ja toivottavasti lämpenevää kevättä sinne koti-Suomeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti