Portimão / 15. - 21.5.2020

Ravintola on jo saanut uudet aurinkovarjot.
Asiakkaat vielä puuttuvat.

Portimãossa edelleen. Vihdoin viimein muutama päuvä sitten saimme pappakuonun ja keularullan muutostyö valmistui eilen. Joskohan pääsisimme liikkeelle ”jo” lähiaikoina.

Sää lämpenee lämpenemistään. Viimeviikkoisten viileiden ilmojen päättyessä muutamana päivänä mantereen päällä näytti olevan melkoisia ukkosia, täällä rannalla saimme vain muutaman sadekuuron. Sitten alko lämmetä ja nyt on öisin jo yli 17 astetta ja päivisin varjossa 25 – 26 astetta. Ennusteet lupaavat yhä lämpenevää.

Poikkeustilamääräykset lieventyivät taas maanantaina. Jokunen ravintola on jo avannut ovensa. Sisätiloissa on käytettävä maskia (paitsi syödessä), terasseilla ei sentään. Pöydät on aseteltu harvaan. Asiakkaita ei vielä ole tungokseen asti. Mistäpä niitä ykskaks ilmestyisi, kun tänne ei vielä päästetä turisteja!

Ei todellakaan päästetä. Ankkurissa oli pari viikkoa suuri kuunar,i yli 100-vuotias, ja jokunen päivä sitten se oli ilmestynyt hotellin edustan laituriin. Portugalresident-sivustolla kerrottiin sen tilanteesta: Se oli lähtenyt kolme vuotta sitten täältä Portimãosta pallonkierrolle ja palasi nyt. Heille oli ilmoitettu, että kahden ankkurissa vietetyn karanteeniviikon jälkeen alus ja miehistö pääsisivät maihin. Eipä vain! Viime tipassa oli ilmoitettu, että ei käy. Aluksen kapteenilla on yhteyksiä Portimãoon ja paatille oli jo varattu telakalla suuret (80 000 euron) kunnostustyöt. Siinä se alus nyt tököttää miehistöineen laiturilla lukittujen porttien takana. Saa nähdä, saammeko koskaan tietää, miten sen loppujen lopuksi käy.









Muutakin vähän erikoista täällä on tapahtunut, tosin jo paljon aikaisemmin. Kuten blogin alussa olevasta satelliittikuvasta näkyy, marinan vieressä on suuri pysäköintialue. Kuvassa siinä on paljon henkilö- ja asuntoautoja pysäköitynä. Nyt se on ollut koko täällä olomme ajan ollut tyhjillään. Seppo tiesi kertoa, että hotellin omistaja oli vaihtunut. Hän oli ollut sitä mieltä, että pysäköintialue haittaa hotellin toimintaa ja niinpä alue oli sitten otettu pois käytöstö. Sääli. Tosi hyvä - tosin varsin karu ja kesällä takuulla kuuma – alue lähellä rantaa.

Jouduimme hopuutelemaan Mikeä pappakuomun korjaustöiden tiimoilta. Ketään ei kuulunut sovittuna aikana ja asiaa tiedusteltuani saimme viestin, että ennusteet lupaavat sadetta, joten haku siirtyisi seuraavaan päivään. Ei sitten satanut koko päivänä, illalla vasta…

Seuraavana päivänä Mike piipahti ja selvitimme korjaustarpeemme. Muutamaa tuntia myöhemmin Louis ja kumppaninsa tulivat veneelle ja kävimme läpi korjaustarpeet uudelleen ja he veivät kuomun mukanaan. Tiedustellessamme korjausaikataulua Louis ei osannut sanoa muuta kuin että Mike päättää. Tämä tapahtui perjantaina.

Maanantaina tiedustelimme tilannetta ja Mike lupasi toimittaa kuuomun ”huomisaamuna”. Istuimme veneessä kuin tatinset odotellen koko aamupäivän. Kello 12.30 Louis kollegoineen viimein saapui. Korjaukset oli tehty kuten olimme pyytäneetkin ja nyt olemme tyytyväisiä. Vieläkin vain harmittaa, että asiat eivät etene kuten on sovittu, vaan aina putää odotella, kysellä perään ja hätistellä.

Keularullan osa seisoi pitkään Ranskassa liikahtamatta minnekään, mutta vihdoin viimein se saapui Petelle Vilamouraan. Itse asiassa se ei ollut vielä tullut perillekään, kun Pete kumppaneineen kävi jo laskemassa foilin alas ja otti vaijerin mukaan. Siinäkin oli taas oma harminsa, sillä Karibialla Le Marinissa asennettuun Profurl-rullalaitteeseen oli laitettu teräsruuvit. Alumiinisessa foilissa ne olivat jumittuneet niin, että vaijeri piti katkaista! Se siitä ranskalaisesta osaamisesta Karibialla. Onneksi vaijerissa oli riittävästi mittaa!

Pete kollegoineen saapui torstaina iltapäivällä ja parissa tunnissa he virittivät vaijerin takaisin foilin sisälle, asensivat säätöosan paikalleen, nostivat foilin paikalleen ja suorittivat säädön. Tosi huolellista työtä he tekivät, Pete kävi mastossa kolmeen kertaan. Samalla hän tarkasti kaikki vaijerit – kaikki kunnossa.

Fokan foilin kireyttäkin säädettiin ja nyt masto on suorassa kuten sen kuuluukin olla. Vielä viimeksi he halusivat laittaa purjeetkin paikalleen ja nyt Neeti on siltäkin osin valmis lähtemään.
Palvelu oli erinomaisen osaavaa, nopeaa ja tosi ystävällistä. Hintakin oli varsin kohtuullinen, arvio oli 650 euroa, mutta selvisimme 400 eurolla (käteistä). Kymmenen pistettä Petekeepingille!

Kylkien putsausta.

Kiivaasti täällä valmistellaan Neetiä lähtökuntoon. Kari siivosi keula- ja ankkurilboksit ja kiillotti pahimmat sotkut pois Nereidin kyljestä. Lähes kuuden kuukauden lepuuttajahinkkaus oli jättänyt jälkensä. Minä raivailin sisällä paikkoja ”purjehdusasentoon”. Hyllyihin ja tasoille kertyy satamaolosuhteissa paljon tavaraa, ja kaikki pitää jemmata kaappeihin ennen merelle lähtöä.

Virkkauslangatkin sitten vihdoin löytyivät. Hyvään talteen ne oli tullutkin laitettua lentomatkalaukkuun! Pääsinpä nyt aloittamaan verhoja virkkauksen asuntoautoon. Siinä sitä riittääkin nitkuttamista, kun ikkunan koko on 140 x 66 cm. No, aikaahan on ja se on mukavaa toimintaterapiaa.
 











Kuulimme hyviä uutisia Symposiumilta Brestistä (Ranskassa). Laituriin pääsee, eikä ole karanteenia.
Suunnitelmissamme on mennä ensin Sinesiin noin 70 mailin päähän ankkuriin ja jatkaa sieltä sitten Cascaisiin marinaan. Jos sääolosuhteet ovat suotuisat, saatamme jättää Sinesin väliin ja seilata suoraan Cascaisiin (n. 130 M).

Satamasta toiseen siirtymiseen pitää täällä vielä pyytää lupa satamaviranomaisilta. Kävin satamakonttorissa kysymässä neuvoa, varsinkin kun olemme olleet täällä jo niin pitkään. Emme halua karanteeniin!

Neitokainen tiskissä neuvoi kysymään asiasta Immigrationin virkailijalta. Selitin asiaani ja jotekin minulle tuli sellainen olo, ettei hän oikein ymmärtänyt englantia. Joka tapauksessa hän ohjasi minut takaisin marinan virkailijan tykö, jotta tämä hoitaisi asiaamme. Neitokainen ei vaikuttanut ollenkaan innostuneelta – hvyä, ettei pyöritellyt silmiään – mutta lupasi kuitenkin kirjoittaa meille ”todistuksen” siitä, että olemme olleet täällä Portimãossa puoli vuotta. Lupasi laittaa sähköpostilla sen, samoin kuin Sinesin ja Cascaisin viranomaisten sähköpostiosoitteet meille.

Mitään viestiä sieltä ei kuitenkaan tullut, joten kävin uudelleen kysymässä ohjeistusta. Sain uudet ohjeet ja juuri äsken laitoin viestit sekä Sinesiin että Cascaisiin. Toivotaan että sieltä vastataan pian.

Nyt seuraamme tarkkaan sääennusteita. Heti, kun tuulet ovat suotuisasta suunnasta tai ennusteessa on säädyllinen moottorointikeli, irrotamme vihdoin viimein köydet ja aloitamme kotimatkan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sään puolesta pääsemme lähtemään sunnuntaina.