 |
| Auringonlasku. Taas. |
Legi oli ehdottomasti hankalin koko
purjehdusuramme aikana. Matkaa kertyi 1868 mailia ja aikaa meni 16 päivää 4
tuntia.
Parin säädyllisesti sujuneen
alkupäivän jälkeen saimme sellaista kyytiä että oksat pois. Kovien tuulien
aikaansaama aallokko paiskoi Neetiä välillä lähes kyljelleen, ja vaikka tuuli
välillä vähän laantuikin, aallokko ei asettunut yhtä nopeasti. Nämä
”hyökkäykset” tulivat yleensä aivan yllättäen. Veneen sisällä piti käytännössä
pitää koko ajan kaksin käsin kiinni jostain, paitsi meripunkassa makoillessa.
Sielläkin oli parasta kiilata itsensä tiukkaan tyynyillä seinän ja
meripunkkalaidan väliin.
Sitloorassa istuessa oli pakko koko
ajan pitää ainakin toinen jalka vastapäisellä penkillä ja toinen käsi valmiina
ottamaan kiinni jostain. Torkahtaakaan ei arvannut, vaikka kovasti välillä
väsyttikin. Nukkuminen salongin melskeessä oli korkeintaan pari tuntia yhtä
mittaa ja sekin varsin levotonta unta. Koko ajan toisella korvalla kuulosteli
tuulen ääntä (laantuuko/voimistuuko?), aaltojen pauhinaa – ja odotteli
seuraavaa keikahdusta.
Olimme mielestämme laittaneet huolella
(samalla tavalla kuin aina ennenkin avolegeille lähtiessä) tavarat salongissa
järjestykseen ja paikolleen. Nyt yhtä ja toista lenteli pahimmissa keikauksissa
lattialle (jopa hedelmäverkostakin) ja niitä sitten kerättiin kasseihin ja vietiin
keulahyttiin odottelemaan säädyllisiä kelejä.
Vessareissuja, vaatteiden
vaihtokeikkoja ja evästyksen hakureissuja lukuun ottamatta sisällä ei
oleskeltu. Ruuanlaitto pahimpina päivinä rajoittui säilykeruokapurkkien
lämmitykseen, sekin puuha hellaan hihnalla kytkettynä, jotta edes yksi käsi
olisi vapaana tekemään jotain.
 |
| Nämä keitokset siivottiin vähän ajan kuluttua seiniltä, lattioilta ym. ym. |
Erään kerran Karin saatua rataouillen
lämmitettyä ja syötyämme ensimmäiset annokset (sitloorassa tietysti) Kari meni
hakemaan santsiannosta. Hän oli jostain kumman syystä lukinnut hellan eikä se
enää ollut keikkuasennossa. Niin siinä kävi, että juuri kun annos oli kupissa,
ärhäkkä aalto tökkäsi Neetiä. Kari lensi karttapöydän istuinta vasten (ei
onneksi sattunut) ja ruokakuppi samoin kuin kattila sisältöineen lensivät
taivaan tuuliin. Sittenpä sitä siivoiltiinkin pöperöitä Karin päältä, sohvalta,
lattioilta, seiniltä, hellalta ja karttapöydältä. Ei naurattanut. Seuraavina
päivinä jo pystyimme naureskelemaankin asialle.
Aaltoja tuli sisään sekä perästä että
sivuilta pappakuomun välistä. Enimmillään perästä tullut aalto toi sitlooran
lattialle kymmenkunta senttiä vettä. Onneksi poistoputket toimivat
erinomaisesti ja vesi valui ulos nopeasti. Aloimme pitää oven alinta luukkua
paikallaan varmuuden vuoksi, ettei mahdollisen jätti-ison aallon vedet päätyisi
sisälle.
Märkää meillä kyllä oli. Koska
”hyökkäyksiä” ei pystynyt ennakoimaan, vesi kasteli vähintään takamuksen, usein
myös muutakin vaatetusta. Kaikki neljä sitlooran istuintyynyä kastuivat heti
kättelyssä. Sen jälkeen käytimme Sissistä saatuja ruokapöydän tabletteja
kuivikkeena pehvan alla.
Vaatetta sai pukea päälleen sellaisen
Suomen pikkupakkasvarustuksen verran: kerrasto, fleecenuttu, takki, pipo,
villasukat/säärystimet… Onneksi olimme varautuneet viileään säähän, toisin kuin
toissa vuonna tapaamamme suomalaisvenekunta, joka oli hytissyt Azorit-legin
aikana Karibian-varusteissaan. Heidän ensimmäinen asiansa maihin päästyä oli
mennä vaatekauppaan hankkimaan lämpimiä varusteita.
Märkää vaatetta meillä olikin pyykkiin
menossa kassikaupalla. Yritimme levitellä niitä kuivumaan, mutta eihän
suolavedessä kastunut vaatekappale näissä kosteissa olosuhteissa kuivu! Onneksi
eivät kuitenkaan homehtuneet!
Sisällekin tuli jonkin verran vettä
tuuletusventtiileiden kautta, kuin aalto huuhtoi kannen yli. Kattoluukkujen
tiivisteet kaivannevat huoltoa, sillä
niistäkin pääsi hiukan vettä sisään. Ei onneksi pahasti.
Menetimme merelle kaikki kolme
mantookeissa (veneen laidan kaidevaijerit) roikkuneet köysipussit. Aallot
yksinkertaisesti veivät ne mukanaan. Muita tappioita oli teekannu, joka oli
kaikki aiemmat reissut pysynyt sievästi paikoillaan, mutta nyt se lensi
lattialle ja hajosi. Lisäksi pappakuomun vetoketjuja hajosi, lienevätkö
aaltojen paineet rasittaneet niitä liikaa?
Tuulten hellitettyä aloimme toteuttaa
keskiarvoja eli tuulet laantuivat välillä purjehduskelvottomiksi. Olimme
kuitenkin tyytyväisiä tasaisempiin olosuhteisiin, ja välillä purjehtia
hissuttelimme lokoisasti 3-4 solmun vauhtia ja välillä moottoroimmekin.
Genaakkeriakin käyttelimme jokusen
kerran. Omat haasteensa sen kanssa oli parin vuoden tauon jälkeen. Harrastimme
”rusettipurjehdusta” (vääräleuka isävainajani kommentti kyseisestä tilanteesta)
ja kerran sukan (pitkä pussi, jonka sisällä genaakkeri vedetään ylös ja
naruilla pussi vedetään ylös, jolloin genaakkeri aukeaa) naru takertui tiukasti
kansivaloon saalinkien yläpuolella. Kauan jumppasimme sen kanssa, ennen kuin
saimme sen irti.
Veden lämpötila oli alimmillaan 19,9
astetta, jolloin sisällä alkoi tuntua melko viileältä. Azoreita lähestyttäessä
vesi lämpeni yli 25 asteeseen laskeakseen sitten uudelleen.
 |
| Sadetta näkyvissä! |
Sadetta saimme alkumatkan pöllytysten
aikana jonkin kerran. Muutoin pilviset ja aurinkoiset päivät tuntuivat
vuorottelevan. Öisin oli todella kosteata, ja suolaveden kastelema sitloora oli
aivan märkä.
 |
| Melko kosteata, voisi sanoa märkää! |
Kuu kasvoi kasvamistaan ja
loppumatkasta se valaisi mukavasti öisiä taipaleitamme. Pilven takaakin se
valaisi ihan mukavasti.
Levää riitti noin puolimatkaan saakka,
sitten se onneksi katosi. Delfiinit kävivät melko usein meitä tervehtimässä.
Yllättävän usein meitä seurasi vain yksi yksinäinen veijari. Portugalin
sotalaivoja näkyi harvakseltaan heti alkumatkasta alkaen, mutta Azoreita
lähestyttäessä ne lisääntyivät.
Meillä oli pappakuomun katolla suuri
lokki matkustajana. Olisihan se saanut siellä reissata, mutta kun mokoma käytti
kattoamme myös vessanaan! Viimein Kari hätisti sen pois ja laittoi narun
roikkumaan katon päälle, eikä lokkimme enää päässyt laskeutumaan. (Melkoisen
urakan Kari suoritti pestessään lokin jätöksiä pois katolta!)
Laivaliikennettä oli jonkin verran,
yhteensä huomasimme kymmenkunta alusta.
Tilastotietoa ja päivän
”erityistapahtumat”:
1.vuorokausi: Lähtö kello 10. Päivällä
leppoisaa purjehdusta, yöllä tuuli nousi ja nosti aallokkoakin. Saldo 136
mailia, jäljellä 1724 M.
2.vuorokausi: Harmaata, tihkuakin.
Ensin reipasta tuulta, sitten se laantui. Vauhti hiipui hiipumistaan.
Peräsimessä levää. Saldo 126 mailia, tultu yhteensä 206 M, jäljellä 1531 M.
3.vuorokausi: Säätietojen ottamisen
jälkeen vaihdoimme kurssia enemmän itää kohti. Ensimmäinen kunnon keikahdus ja
vettä sitlooraan reippaasti. Saldo 131 mailia, tultu yhteensä 393 M, jäljellä
1406 M
4.vuorokausi: Ensimmäisen kerran vettä
perästä sisään ja tulihan sitä sitten lisääkin. Tuuliennätys 19,8 m/s. Laantui
myöhemmin ja kääntyi koilliseen… eli vastaan. Saldo 103 mailia, tultu 496,
jäljellä 1317 M.
5.vuorokausi: Tuuli idästä! Merkintä
muistikirjasta: ”Ei luvassa helpotusta päiväkausiin, hatelikkoon mennään!!!”. Vastatuulta
3 – 4 m. Vene ei välillä liikkunut koneella ”minnekään”. Tuuli kävi jopa
kaakossa, kun ennusteiden mukaan piti olla luodetta. ”Vain 180 asteen virhe.
Pikkujuttu!” Onneksi tuuli kääntyi pohjoiseen, 5 – 6 m/s. ”Nyt maistuu siltä
kuin purjehdusten kuuluukin, vauhti 4,5 -
6 kn, tasaista menoa.” Saldo 89 mailia, 585, M, jäljellä 1242 M
6.vuorokausi: Pohjoistuulta,
squalleja, tuulta jopa 17 m/s. Iso alas 13 – 16 m/s tuulessa. Röykkyistä menoa
taas! ”Kuin villihevosen selässä istuisi!”. Aamuyöllä squall yli 20 m/s. Rankka
päivä. Saldo 107 mailia, tultu 692, jäljellä 1137 M.
7.vuorokausi: Hurjaa menoa. Ratatouille
nakeilla seinille. Aallot vetivät takanaan valkoista pitkää huntua. Niitä
ihailimme Cascaisissa rannalta käsin todeten, että onneksi emme ole tuolla. No
nyt sellaisissa sitten seilattiin… olisi voinut jäädä väliinkin! Taas tuulten
suunta vilautteli välillä koillista! Surffissa huikeat 11,1 solmun nopeus ja
vettä tuli taas – ties monennenko kerran – sisään. Aamulla tuuli moinasi 8 – 10
sekuntimetriin ja menimme jopa ihan oikeaan suuntaan! Saldo 106 mailia, tultu
692 M, jäljellä 1037 M.
8.vuorokaus: Edelleen säädyllistä
tuulta, 11 – 12 m/s lännestä eli takatuulta. Veisasimme genoalla ja fokalla.
Saldo 125 malia, tultu 923 M, jäljellä 915 M Puolimatka selvitetty!
9.vuorokaus: Puoliltapäivin tuulta 14
– 17 m/s, ennuste lupasi 8 m/s. Vettä taas perästä sisään useita kertoja. Halssin vaihto 18 sekuntimetrin tuulessa,
koska olimme taas menossa hatelikkoon. Tuulta riitti koko päiväksi, illaksi ja
yöksi. Tuuliperäsin temppuili, avitimme matkantekoa koneella ja autopilotti
hoiteli ohjauksen. Surffissa vauhtia 11,9 solmua! Aamun tunteina tuuli hellitti
6 – 8 sekuntimetriin (ennuste 12 m/s). Korkea aallokko jatkui tietenkin
edelleen ja mennä keikuttelimme eteenpäin 2 – 4 solmun vaatimatonta nopeutta. Saldo
vaatimattomat 90 mailia, tultu 1013 M, jäljellä 830 M.
10.vuorokausi: Tuulta aamulla 6 – 7
m/s, iltapäivällä vähimmillään 3 – 4 m/s. Suurentelimme ja pienentelimme
purjeita tuulen vaihdellessa. Suuri lokki oli ilmaantunut pappakuomun katolle
matkustamaan. Olisihan se saanut siellä reissata, mutta kun mokoma käytti sitä
myös vessanaan! Illalla kuun noustua se antoi pilvien takaa hämärää valoaan.
Meri alkoi tasoittua ja Neeti kulki mukavasti 120 asteen tuulikulmassa 3 – 5
solmun nopeutta lähes oikeaan suuntaan. Aamulla tuuli nousi taas 10 – 11 sekuntimetriin,
luoteesta. Pääsimme taas vaihteeksi suoraan reittipistettä kohti. Saldo 101
mailia, tultu 1114 M, jäljellä 742 M.
11.vuorokausi: Veden lämpötila vain
19,9 °. Siitä huolimatta lämpimin päivä koko legin aikana. Saimme riisua
kalsarit ja siirtyä shortsi- ja t-paitakantaan hetkiseksi. Aallot kasvoivat
taas, mistähän kaukaa ne tulivatkaan? Seuraava aamu sitten valkenikin harmaana
ja tihkusateisena. Saldo 137 mailia, tultu 1251M, jäljellä 605 M.
12. vuorokausi: Aamulla spiirasimme
fokan veisuuasentoon ja vähän myöhemmin purimme isopurjeesta reivin pois. Ja
sitten tuli puuska ja aalto. Preventteri petti ja sen seurauksena kikkitalja
irtosi maston juurelta. Sitten jumpattiinkin taas: spiira pois – fokka pois - iso alas – preventteri puomin päähän – iso
ylös – fokka auki… ja tietysti vene keikkui ihan koko rahan edestä. Yksinäinen
delfiinikin kävi ihmettelemässä touhujamme. Illan tullen kuu valaisi taas
mukavasti merta pilviverhon takaakin. Sitten preventterin naru petti – mitä lie
lahoa tavaraa siihen tuli laitetuksikin. Nyt etsittiin kunnon liinaa ja pitäisi
kestää! Aamuyöllä tuuli laantui ja kello 7.30 meillä oli genaakkeri ylhäällä.
Takatuulta oli 3 – 4 m/s, nopeus 3 – 4 solmua. Sitten Kari huomasi, että genaakkerin
nostin oli kierteelläT toisen nostimen kanssa. Genaakkeri sukkaan - nostimen
kierrätys toiselle puolelle – genaakkeri ylös. Saldo 115 mailia, tultu 1366 M,
jäljellä 494 M.
13.vuorokausi: Pian tuuli hiipui eikä
purje enää vetänyt. Nyt sukan naru sotkeentui kansivalolamppuun ja sitä sitten
irroteltiinkin hyvän aikaa. Ja tuuli heräsi, genaakkeri taas ylös. Koska keli
oli säädyllinen, ruokalistalla oli perunamunakas. Perunat olivat jo kypsät ja
munakasseos piti kaataa pannuun. Tuli aalto ja koko kuuden munan seos kaatui
hellalle. Sitä sotkua siivotessa ei naurattanut yhtään. Saldo: 111 mailia,
tultu 1477, jäljellä 383 M.
14.vuorokausi: Iltapäivällä tuuli
hyytyi taas ja moottoroimme yli 25-asteisessa vedessä Portugalin
sotalaivasaattueessa. Lämmintä, aurinko paistoi. Tuulta 0 - 1 m/s, konehommia siis.
Valuttelimme kaksi kanisterillista dieseliä perätankkiin. Kari laittoi vieheen
perään, mutta kala ei napannut. Yöllä tuuli heräsi sen verran, että avasimme
fokan ja aloimme moottoripurjehtia. 3 – 4 m/s 90 asteen sivutuulessa, hyvässä
myötävirrassa saimme vauhdiksi 6 – 6,5 solmua. Aamulla nostimme ison ja
avasimme genoan. Pari tuntia vene kulki mukavasti ja sitten taas piti ottaa
kone avuksi. Totesimme, että näköjään joka toinen päivä on harmaa ja joka toinen
aurinkoinen. Tämä oli se harmaa. Ja viileä. Saldo 129 mailia,, tultu 1606 M,
jäljellä 256 M.
15.vuorokausi: Leppoisaa menoa 110
asteen tuulikulmassa 4,5 – 6 M/S tuulessa. Satelliittipuhelin ei millään
tahtonut saada kunnon yhteyttä. Monen yrityksen jälkeen saimme tuuliennusteet
ja laitoin Hortan marinaan kyselyn laituripaikasta (vastausta ei ikinä
tullut!). Aurinko laski takavasemmalle ja pyöreä kuu nousi samaan aikaan
etuoikealta. Jännän näköistä! Kalaa ei tullut tänäkään päivänä. Tuuli voimistui
vähitellen 7 – 9 sekuntimetriin ja meri muuttui taas kuoppaiseksi. En
kiinnittänyt asiaan riittävästi huomiota ja putosin sitlooran penkiltä. Onneksi
ei sattunut, mutta tulipahan taas muistutus asiasta. Vesi enää 21,9 astetta.
Saldo 137 mailia, tultu 1727 M, jäljellä 137 M.
16.vuorokausi: Vähän meni jännäksi.
Halusimme päästä perille valoisan aikaan ja se edellytti noin viiden solmun
keskinopeutta. Sitkeästi yritimme purjehtia ailahtelevassa tuulessa. Yöllä
käytimme konettakin tuulen hiipuessa. Mittaushetkellä (kello 10 ”Neetin aikaa”,
kello 13 Azoreiden aikaa) saldo 116 mailia, jäljellä 21 M. Rannan lähestyessä
huomasimme, että netti toimii. Jippii! Olemme Euroopassa! Tietysti piti
kiireesti tarkastaa sähköpostit ja se, onko Suomi jo saanut uuden
hallituksen…Hortan edustalla tuuli nousi nousemistaan ja aallokko oli sekavaa
ja korkeata. Melkoisessa höykytyksessä laskimme purjeet ja ajoimme sisään
Hortan aallonmurtajasta. Tuuli aallonmurtajan takanakin oli puuskissa jopa 17
m/s.
 |
| Reitti. "Ylimääräistä" linnuntiehen verrattuna tuli 90 mailia. |
Laittelimme lepuuttajat ja kiinnitysköydet
paikalleen ja sen jälkeen kutsuin VHF:llä marinaa. Sieltä vastattiinkin heti ja
saimme ohjeet ajaa marinakonttorin eteen. Sieltä meille vilkutteli eräästä
veneestä mies ja huusi, että he lähtisivät kymmenen minuutin kuluttua. Ajelimme
ympäri ankkurointialuetta odotellessamme – ei helppo homma, koska tuuli oli
edelleenkin sikamaisen puuskainen. Kymmenen minuuttia venähti reilusti yli
puoleksi tunniksi. Vihdoin ajoimme lähtevän veneen lähelle ja kippari kertoi,
ettei moottori käynnisty. Hän kutsui meidät kuitenkin kiinnittymään kylkeensä.
Kovasta tuulesta huolimatta saimme veneen kiinni ensimmäisellä yrittämällä - ja
samaan aikaan hänen veneensä moottori saatiinkin käyntiin! No, hän oli
ystävällinen ja pyysi meitä käymään kirjautumassa ja he lähtisivät sitten vasta
– heillä ei ollut mitään kiirettä.
Kirjautuminen oli varsin
yksinkertainen toimenpide ja laituripaikankin saimme toisena veneenä muuriin
kiinnittyneen kyljessä. Kyselimme, saisimmeko apuja kiinnitykseen, kun keli oli
niin hankala. (Hän ei millään tahtonut ymmärtää, että ulkona tuuli todellakin
niin paljon – minun piti muuttaa sekuntimetrit solmuiksi ja sitten jonkinlainen
ymmärrys syntyi.) Henkilökuntaa ei valitettavasti ollut saatavilla. Piste.
Tullimies halusi tietää kolme
edellistä maata, joissa olimme käyneet. Vähän olivat hakusessa - aivot narikassa. Bermudan ja St. Martinin
muistin, mutta St. Barts piti kaivaa Google Mapsista…
Varsin jännittyneinä ja vähän
huolissammekin suuntasimme kohti meille annettua paikkaa. Kahden puolen meidän
paikkaamme oli jo kolme venettä rinnan, joten joutuisimme suorittamaan
”taskupysäköinnin”. Ahtaassa paikassa kovassa tuulessa ajatus ei ollut
ollenkaan houkutteleva.
Meillä oli kuitenkin onnea:
Suomalainen Eximus-vene ja sen miehistö olivat huomanneet meidät ja vilkuttelivat
meille ohi ajaessamme. Huutelin heitä avuksi ja kipin kapin kaverit kapusivat
veneestään muurille ja sen veneen kannelle, jonka kylkeen meidän piti
kiinnittymän. Homma hoitui hienosti!
Sitten olikin aika raivata pahimmat
sotkut, pistää jo matkan aikana valmistelemani Janssonin kiusaus uuniin, avata
kuohuviinipullo ja rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti