 |
| Purjemaakarin papukaija, tapasimme hänet jo 13 vuotta sitten! |
Nyt on viikko vierähtänyt täällä
Bermudalla sekalaisten askareiden ja vähän odottelunkin merkeissä. Alamme
vähitellen olla kypsiä jatkamaan matkaa, mutta sopivia tuulia täytyy odotella.
Saapumistamme seuraava aamupäivä
hurahtikin sitten venettä järjestellessä – ja tietysti kumivene piti laittaa
taas käyttökuntoon.
Kari tutki vielä vesivuodon syytä ja
totesi, ettei vuoto kuitenkaan ole kääntöpotkurin alla olevassa vanhassa
läpiviennissä. Hän irrotti keulahytissä molempien sänkyjen viereisistä seinistä
rimat eikä niiden takana näkynyt minkäänlaisia vuotojälkiä. Kerrassaan
mystistä. Kannella on muutama vähän huono sauma tiikkikannessa. Varmuuden vuoksi
Kari uusi myöhemmin viikolla yhden vantin juuresta ja mastonjuuresta
joutsenkaulajohtoputken tiivistykset, samoin kuin keulasta parraslistan ja
rungon välistä saumaa.
Keulapotkuri alkoi toimia, kun Kari
kävi sähkömoottorin piuhat läpi ja suihkutteli ne CRC:llä.
Vihdoin selvisimme maihin. Aloitimme
tärkeimmästä eli etsimme rahaseinän. Täällä on ikioma Bermudan dollari, jota ei
saa saaren ulkopuolelta ja jota ei muiden maiden pankeissa vaihdeta. Kauniita
linnunkuvilla varustettuja seteleitä. Niitä ja USA dollareita käytetään
sujuvasti sekaisin.
Telian liittymämme eivät toimi täällä
laisinkaan. Siis ei laisinkaan, ei edes puhelut eivätkä tekstarit! Takuulla
vaihdamme yhden liittymistämme Suomen-reissulla Elisaan. Sen verran heikkoa
Telian toiminta on ollut. Mobiilidataa emme ole päässeet täällä Karibialla
juurikaan käyttämään, vaikka olemme olleet EU-maissa.
Ensin olin tietysti taas chattaillut
Telian tuen kanssa, mutta mitään hyötyä ei siitä ollut. Kaiken lisäksi kävi
ilmi, että Nordean tunnuslukusovellus toimii tai ei toimi täällä. Sitä
tarvitaan esimerkiksi Telialle – ja moneen muuhun tarpeelliseen palveluun –
tunnistautumiseen. Nordean kanssa ”pääsin” myös chattailemaan. Mitään vikaa ei
löytynyt. Se nyt sitten vain näköjään välillä toimii tai sitten ei. Uudelleen
en sitä pysty asentamaan, koska asennuskoodi tulisi tekstarilla ja nehän sitten
eivät toimi. Lopulta monien yritysten jälkeen päättelin, että torin
”turvattomalla” WiFillä sovellus ei toimi, eikä turvattomien yritysten jälkeen
pitkään aikaan mobiilidatallakaan. Kun odottaa seuraavaan päivään,
mobiilidatalla onnistuu…
Ostimme One SIMMin, sisältäen
puheaikaa. Valitettavasti vain kävi ilmi - ajettuamme lauantaina bussilla
Hamiltoniin ja vietettyämme useamman tunnin ensin Digicellillä, sitten Onella –
että täällä prepaid-liittymillä ei voi soittaa ulkomaille! Janne selvitteli
asioita Suomen päässä ja löysi viimein tiedon, miten Suomesta voi soittaa Onen
numeroomme. Yhteys syö kyllä dataa melko lailla. Suomeen emme pysty Onen liittymällä
soittamaan.
 |
| F1-kisaa iltalehden sivuilta seuraamassa. Bottas voitti! |
Onneksi täällä on hyvin toimiva WiFi
keskusaukiolla, ei tarvitse mennä ravintolaan netin takia. On aika hauskan näköistä, kun lähes kaikki
aukiota reunustavilla penkeillä olevat ihmiset näpyttelevät puhelimiaan, tablettejaan
tai tietokoneitaan.
 |
| Häpeäpaalu keskusaukiolla |
 |
| Papparainen "virkapuvussaan" viihdyttää matkailijoita ja vetää kävelykierroksia kylällä |
Kaupunki on kaunis ja siisti.
Rakennukset ovat vanhoja ja matalahkoja. Jotkut aivan mahdottoman hienoja. Rakennusten
katot ovat valkoisia ja aaltomaisia. Vielä ei ole selvinnyt, mistä
materiaalista ne on tehty. Jotain tukevaa tavaraa kuitenkin, samoin kuin itse
talotkin. Luin jostain, että ”aallot” ovat siksi, että ne keräävät joka ikisen
vesitipan talteen. Vaaleita taloja on paljon, mutta rohkeasti on käytetty myös
erilaisia hempeitä pastellisävyjä. Puutaloja ei näy, mistään peltihökkeleistä
nyt puhumattakaan. Istutuksia on paljon ja olen bongannut useita ennen
näkemättömiä kukkia. Ilmeisesti täällä saadaan sadetta sopivasti, sillä kaikki
on vehreätä. - Ja tuli jotenkin niin kotoinen
olo, kun aukiolla lentelee varpusia. Ja sinisorsia uiskentelee rannoilla.
 |
| Kattoja |
Kadut ovat kapeita, kuten vanhoissa
kaupungeissa useimmiten. Useimmat kadut ovat yksisuuntaisia. Kahta autoa rinnan
ei mahtuisikaan. Kaikkiin paikkoihin ei ole mahtunut jalkakäytävääkään.
Autoista sen verran, että opaskirjamme mukaan saari on niin pieni, että
kullakin kotitaloudella saa olla vain yksi henkilöauto. Toisen käyttöön
tarvitaan hyvät perustelut. Vuokra-autoja ei ole laisinkaan, mutta pikkuisia
kaksipaikkaisia ajoneuvoja, skoottereita, moottori- ja polkupyöriä on
vuokrattavissa. Busseja kulkee tiuhaan ja saaren eri puolille on myös
lauttayhteyksiä.
 |
| Kirkko, jonka rakennystyöt alkoivat vuonna 1874, mutta joka ei koskaan valmistunut. |
Ruokakauppa on aivan keskusaukion
tuntumassa. Ihan hyvin varustettu mutta kaikki tuntuu olevan älyttömän
kallista. Huippuna kuuden litran vesikanisteri 7,8 dollaria!!!
Rannalla on Bermuda Yacht Services,
jonka kautta saimme tilattua maanantaiksi sukeltajan katsomaan peräsintä ja
potkuria ja puhdistamaan mahdolliset levät ja muut roinat sieltä pois. BYSsin
bossi Mark neuvoi meille purjemaakarin, joka voisi korjata puomin kikkitaljan
kiinnityksen. Sama firma voi myös ommella sprayhoodin vähän irronneen
ikkunamuovin paikalleen. Kari horjahti höykytyksessä, osui kädellään ikkunaan
ja sauma repesi. Niitä olen itsekin jo monta kertaa korjannut. UV-säteily tekee
tehtävänsä ompeleisiinkin.
Maanantaina aloimme odotella korjaajia
jo kello kahdeksalta. Rannassa piti käydä asioilla ja Kari jäi dingilaiturille
vahtimaan, tuleeko joku Neetille. Sillä välin minä kipaisin kylillä. Ketään ei
tullut. Koko päivänä.
Tiistaina kävimme BYS:llä
tiedustelemassa asiasta. Sieltä soitettiin sukeltajalle uudelleen ja aika sovittiin keskiviikoksi kello 16.
Kaveri tulikin lähes ajoissa, ja sukelteli ilman laitteita tarkastamassa
peräsimen ja potkurin. Sargassolevät olivat kadonneet jo aikaa sitten eikä
peräsimestä tai potkurista löytynyt mitään vikaa. Peräsimen ja skegin välisessä
urassa oli vähän barnakkeleita, jotka kaveri raaputti pois.
Mitään maksua hän ei huolinut kymmenen
minuutin työstään. Kertoi olevansa menossa harppuunakalaan, joten meillä
pistäytymisestä ei ollut mitään vaivaa. Annoimme hänelle kuitenkin viinipullon
ja Suomi-avaimenperän ja voiveitsen kiitokseksi. Oli valtava helpotus, kun
saatoimme todeta, ettei Neetissä ollut mitään vialla!
Kari piipahti purjemaakarin luona
kysymässä kikkitaljan korjauksesta. Puomissa on kauempana peräpäässä
samanlainen lenkki kuin rikki mennyt. Se pitäisi saada irti ja kiinnitettyä
oikeaan paikkaan. Purjemaakari lupasi lainata pop-niittikoneen, jos Kari saisi
osan itse irti. Sprayhood pitäisi viedä verstaalle ommeltavaksi.
Työllä ja tuskalla Kari sai kuin
saikin osan irti mastosta ja iltapäivällä haimme laitteenlainaan. Nips ja naps:
vika korjattu! Uuden köyden jouduimme kikkitaljaan vaihtamaan, entinen kävi
liian lyhyeksi. (Onneksi köysiä on kertynyt
- ihan liikaakin – joten emme joutuneet etsiskelemään köysien
ostopaikkaa.)
Sprayhood on ollut tätä
kirjoitettaessa jo yli kaksi vuorokautta verstaalla odottamass korjausta. Kovin
siellä tuntuu olevan kiireitä. Kyseessä on noin puolen metrin sauman ompelu ja
mahdollisten muiren heikkojen saumojen vahvistaminen…
Yhteysongelmien selvitysreissullamme
näimme saarta muualtakin kuin St. Geroges’ista. Bussilla matkustettaessa täytyy
joko ostaa etukäteen ”token” (täällä pieni neliskanttinen kartonkilappunen) tai
maksaa tasarahalla. Koko saari on tiuhaan rakennettu, metsätaipaleita emme
Hamiltonin-reissullamme nähneet laisinkaan. Puistoja on siellä täällä ja vään
väliä toinen toistaan komeampia vanhoja kartanoita suurine piha-alueineen.
Monet ovat kylläkin muurien ympäröimiä. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia, bussi
ja tavallinen auto nippa nappa mahtuvat sivuuttamaan toisensa. Jalankulkijoille
tai pyöräilijöille on varattu omaa tilaa vain siellä täällä. Nopeusrajoitus
tuntuu olevan useissa paikoissa 35 km/h
Osuimme ilmeisestikin näköalareitille
ja maisemat olivat todella kauniita. Vettä on vähän joka puolella ja se on
kauniin turkoosia tai sinistä. Satamapaikkoja pikkuveneille on siellä täällä.
Bussissa oli KYLMÄ! Onneksi olimme varanneet pitkähihaista mukaan´. Siltikin
paleli.
Matka Hamiltoniin kesti kolmisen
varttia. Siellä etsimme ensimmäiseksi Digicelin ja Onen myymälät aiemmin
mainituin tuloksin. Ei yhtä tyhjän kanssa.
Hamiltonissa ja sen ympäristössä oli MM-Triathlon-osakilpailu
ja katujen vierillä oli jonkin verran yleisöä. Lepuutimme jalkojamme rannan
tuntuman ravintolassa oluiden ajan ja seurasimme pyöräilijöiden kiitämistä
ohitse. Bussiasemalle palatessamme kaaduin. Ilmeisesti varvastossun reuna
tarttui kohollaan olevaan katukiveen ja lensin suoraan rähmälleni. Onneksi
silmälasit eivät hajonneet, mutta huuleen ja poskeen sattui. Vasen polvi, se
vajaa vuosi sitten murtunut, sai pahimman täräyksen. Vasen ranne sai köniinsä
enemmän ja oikea vähän vähemmän. Onneksi mitään ei murtunut, mutta vielä nytkin
viiden vuorokauden jälkeen, ranteet ovat kipeät, kävely on linkuttamista ja
polven taivuttelu sattuu. Kumiveneeseen meno ja sieltä nouseminen, laituriin ja
Nereidiin kapuaminen ja laskeutuminen ovat hitaita ja operaatiota. Harmittaa.
Parempaan päin mennään kuitenkin.
Vappua eivät täkäläiset vietä
laisinkaan. Me nautimme kuitenkin vappuaattona kuohuviinit perunasalaatin ja
nakkien kera ja vappupäivän aamuna rakensin brunssin. Muistelimme kaikkia
mukavia vappubrunssejamme Kajjassa, Ericassa, Nereidissä ja Särkilahdessa.
Sää täällä on selkeästi viileämpi kuin
Karibialla, 22 asteen kahta puolta. Auringonpaisteessa on ihan lämmin, mutta
varjossa ja tuulisessa paikassa saa olla pitkähihaista päällä. Kylille
lähtiessä varaamme aina jotain lämmintä mukaan. Yöksi jouduin jo kaivamaan
esille fleecelakanat. Täkit sentään vielä saavat olla piiloissaan.
Täällä on ollut enimmäkseen melko
tyyntä. Vieressämme ankkurissa on ruotsalaisvene, joka oli tullut viikkoa ennen
meitä. Ovat nyt siis odotelleet jo kaksi viikkoa suotuisia tuulia Azoreille
purjehdukseen. Tällä hetkellä näyttää
siltä, että mahdollisesti viikonloppuna päästään lähtemään. Seuraamme tarkkaan
sääennusteita.
Allamme nyt bunkrata Neetiä lähtöä
ajatellen. Onneksi olen hamstrannut matkan varrella monenlaisia säilykkeitä
varastoon, joten emme joudu ostamaan niitä näillä suolaisilla Bermudan-hinnoilla.
Näkkileipääkin on tullut ostetuksi aina vähän ylimääräistäkin, kun sitä on
sattunut vastaan tulemaan. Eritäin harvoin tosin.
Edellisen legin harmit alkavat jo
unohtua ja odotamme innolla, toiveikkaina ja tietysti vähän jännittäenkin
seuraavalle pätkälle lähtöä. Tuulien ja säiden puolesta se voi olla tämän
reissun hankalin legi. Joudumme matkan aikana seuraamaan tarkkaan tuuliennusteita,
että osaamme valita reittimme oikein.
Azoreiden Hortaan on matkaa
linnuntietä 1800 merimailia.Viimeksi meiltä kului aikaa 14 vuorokautta ja yksi
tunti. Maileja kertyi 1913 mailia. Kaikki meni mukavasti. Samaa matkaa
kanssamme purjehti kaksi suomalaista Jon33-venettä. Toinen niistä läksi
loppumatkasta lähestyvän kovan tuulen rintaman vuoksi eri reittiä kuin me kaksi
muuta ja joutui kovimpaan myräkkään koko pitkän purjehdusuransa aikana. Me
kaksi muuta ajoimme kiireesti moottorilla suuren pläkäalueen halki ja pääsimme
myrän alta pois.
Lähtötunnelmissa mukavaa kevään jatkoa
toivottaen Arja ja Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti