Legi, joka oli jotain ennen
kokematonta. Käytettävissämme oli lähtiessä säiden ennustamiseksi Windy ja
matkalla satelliittipuhelimen kautta gribit.
Kun vertaa edelliseen 13 vuoden takaiseen
matkaan, meillä ei silloin ollut mitään vastaavaa säätilan seurantaan.
Naapurivene Jonegasta saimme tietoja grip-tiedostoista, mutta niiden
perusteella ei matkaa tehty tai suunniteltu. Ehkä matka sujuikin juuri siksi
hyvissä olosuhteissa. Ny otimme
lähtiessä viikon ennusteet Windystä ja satelliittipuhelimella viiden
vuorokauden gribit päivittäin. Näiden perusteella lähdimme liikkeelle.
Kuinka kävi. Lähdimme sutta pakoon ja
tuli karhu vastaan. Seuraavan päivän grib ennuste kertoi edelleen tuulten olevan
sijaintimme mukaan alle10 m/s, todellisuus oli 14 – 20 m/s. Ei ollut muuta
vaihtoehtoa kuin mennä alta pois, fokka keulassa pienenä lappuna siten, että
vene säilytti ohjattavuutensa.
7.5 päivän sijaintimme piti edellisen
päivän ennusteen mukaan olla matalapaineen ulkopuolella. Todellisuudessa jouduimme
kovimmalle tuulialueella viideksi vuorokaudeksi. Tulipa siinä pieniä välinerikkojakin. Laitoin
ison preventterin plokin kautta sitlooraan.
Ploki tuli kiireessä sijoitettua liian taakse, jolloin vetokulma jäi
pieneksi. Keskellä yötä, 160 asteen
tuulikulmassa, iso aalto ja samanaikaisesti kova puuska käänsi paattia siten, että
tuuli tuli purjeen taakse. Iso lähti voimalla toiselle halssille, samalla preventterin
nostaessa puomia ylös. Tällöin katkesi puomia pitäneen preventterin kiinnityslenkki
kannesta ja purje tempaisi kikkitaljan kiinnikkeen irti maston alaosasta. Kikkitaljan sain kiinnitettyä uudelleen maston
juuressa olevaan helaan melkomoisessa Linnanmäki-höykytyksessä. Ilman turvavaljaita
sinne ei olisi ollut menemistä. Jälkeenpäin meille korjaaja kertoi
kiinnityskohdan olevan eräänlainen sulake, joka estää puomin rikkoutumisen.
Tuuliperäsin piti veneen hyvin
kurssissa, joskin kevyessä, 3-4 tuulessa ja aallokossa laitoin autopilotin rinnalle. Tuuliperäsin on
aivan ehdoton pienen miehistön veneessä. Se on mekaaninen ja toimintavarma, ei
vaadi ruokaa ja on huoleton, väsymätön ja hiljainen seilori. Ilman sitä en
lähtisi Itämerta kauemmaksi, puhumattakaan seilaamista ”lätäkön”ylitse.
Jatkossa otimme edelleen päivittäin
ennusteita, jotka eivät pitäneet paikkaansa tuulen suunnan tai voimakkuuden
osalta. 18 – 20 m/s tuulet nostivat jo ”komean” aallokon ja sekä pappakuomun
sivusta että perästä silloin tällöin vaahtopää kurkisti ja kaatoi vettä
sitlooraan, joka kuitenkin lorisi nopeasti rei’istä ulos.
Nopeudet tuolloin olivat 1 – 3 solmua,
vilahtaen aallon pohjassa 4 – 5 solmuun. Jossakin vaiheessa tuulen laskettua
purjeet eivät saaneet venettä kulkemaan haluttuun suuntaa ja peräsin käyttäytyi
ihan oudosti Tuli mieleen, että joko taas meidän peräsimessämme on
sargassolevää. Sitä nimittäin oli paljon meressä. Otimme avuksi koneen, jolla
saimme veneen jotenkuten kurssiin. Nopeus nousi sivuvastaiseen tuuleen vain 0,5
– 2 – 3 solmuun. Purjeista vain fokka oli
keulassa pienenä lappuna. Syy nopeusongelmaan selvisi yön tunteina seurattuani
nopeuksia pohjan ja veden suhteen. Menimme koneella veden suhteen normaalit
viisi solmua, mutta pohjan suhteen vain 2 – 3. Siis iso vastavirta, jota kesti
useita tunteja. Tämä tuulen suunnan/aallokon sekä vastavirran vaikutus oli haastava,
jopa kippariakin alkoi ottaa pannuun kun kaikki konstit kokeiltuaan ei mikään toiminut
odotellulla tavalla.
Esimerkkejä säästä ja ennusteesta: Torstaina
9.5. seuraavan päivän ennuste oli luode 12 m/s, seilasimme 16 – 18 (20) m/s
pohjoistuulissa, kohti itää/kaakkoa, kun kohti Azoreita suunta oli koillinen.
Tiistaina 14.5. ennuste oli 5 m/s
lounas, seilasimme 10 – 14 m/s länsituulessa. Hyvä sinänsä sillä etenimme
vauhdikkaasti kohti Hortaa. Suunnitelmissa oli ajaa genaakkerilla, mutta purje
pysyi kyllä pussissaan. Tilalla oli iso 3-reivissä ja fokka keulassa.
Miten olisimme edenneet alkuperäisen
Bermudalla tehdyn suunnitelman mukaan, joka oli lähes suoraan Azoreille? Sitä
emme tiedä, mutta olisimme kuitenkin päässeet vielä muutaman päivän etenemään
sopivissa tuulissa, joskin sen jälkeen olisimme olleet vastaavissa kovissa
tuulissa, ehkä muutamaa päivää vähemmän. Meidän jälkeemme tulleet seilorit,
yksi suomalaisvene, amerikkalaiset ja vieressämme oleva norjalaispaatin miehistö
kertoivat taasen päässeen ihan asiallisissa tuulissa koko matkan. Tuurilla kai ne
isommatkin laivat edelleen seilaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti