Lähtölaskenta on alkanut, Karibian aikamme lopuillaan.
Matkaa Bermudalle on linnuntietä 860 mailia. Viimeksi
seilasimme sinne 888 mailia ja aikaa kului 7 vuorokautta 7 tuntia. Noin viikon
legiin varaudumme nytkin. Lähtöaamuna käymme hakemassa tankit täyteen vettä ja
dieseliä ja lisäksi 120 litraa dieseliä kanistereihin.
SPOT-päivityksen teemme purjehduksen aikana kerran
vuorokaudessa. Vihdoin viimein saimme sormiimme uuden SPOTin! Puoli vuottahan
siinä menikin. Ahkerasti sitä kyselimme kaikista mahdollisista paikoista. Viikko
tässä loppuvaiheessakin meni alun perin luvatusta pitkäksi, mutta nyt on kaikki
hyvin. Vielä viime metreillä meitä kävelyttikin ihan kunnolla. Saimme tiedon,
että SPOT olisi noudettavissa Commercial Harbourista. Rantapapparaiselta
tiedustelimme, mistä se löytyy emmekä kovin tarkkaan sitten tutkineet Google
Mapsia kun läksimme hakureissulle. Harhailimme ensin väärässä satamassa ja
sitten vielä valitsimme väärän tienhaaran…lähes puolentoista tunnin kävely! Ja
lämmin oli! Palatessa selvisimme reilussa puolessa tunnissa.
Nouto-ohjeen perusteella kuvittelimme, että SPOT olisi
jonkinlaisen kuljetusliikkeen konttorissa ja sellaista etsimme satama-alueelta.
Eikä. Pienessä rahtilaivassahan se oli! 15 € maksoimme rahdista.
Kesrsin voimia ja kärsivällisyyttä alkaessani viritellä
laitetta käyttökuntoon. Kaivelin ensin kaikki mahdolliset tiedot itse SPOTin ja
myöskin blogin asetuksista. Sitten otin chat-yhteyden SPOT-tukeen. Vastasivat
alle minuutissa! Ja sain hyvät ja selkeät ohjeet.
Ja jippii! SPOTin nettisivustolle tarvitsi syöttää vain yksi
tieto vanhasta SPOTista ja kaksi uudesta, odottaa viisi minuuttia ja KAIKKI
TOIMI! Sijaintimme lävähti blogiin ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä ja
nopeasti kaiken lisäksi. Vanhalla SPOTilla saattoi mennä tuntikin- tai tieto ei
liikkunut laisinkaan. Nyt meni vain minuutti tai kaksi Track-toiminnon
käynnistämisestä ja tieto oli jo blogissa.
Yhtä sujuvaa ei ole ollut mobiilidatamme kanssa. En saanut
taaskaan itse ladattua dataa Oranngen SIMmille vaan jouduimme menemään
liikkeeseen. Ovella parveili väkeä ja asetuimme joukon jatkoksi katsoen aika
tarkkaan, keitä oli ennestään paikalla. Emme hoksanneet, että olisi pitänyt
syöksyä pienen pöydän luona seisoskelevan nuoren miehen luo ilmoittautumaan.
Siinä ehti monta ohittaa meidät, etten kuin älysimme asian. Ilmoittautumisen
jälkeen odotettiin ja odotettiin. Alkoi vaikuttaa siltä, että meidän jälkeemme
ilmoittautuneita kutsuttiin palveltavaksi ennen minua (onkohan nimeni liian
vaikea lausua?). Viimein älähdin ja aloin levitellä käsiäni (joitain elekieltä
täällä on tarttunut!). Sitten asiakaspalvelija tuli ihmettelemään, että eikö
minua ole kutsuttu, lupasi ottaa minut seuraavaksi ja pyysi henkkarini. Sitten
taas odotettiin.
Vuoroni tuli aikanaan ja jostain syystä SIMmilleni ei
tosiaankaan voinut ladata lisää dataa, Asiakaspalvelija joutui vielä soittamaan
(ja jonottamaan) johonkin tukinumeroon, ennen kuin sai tehdä minulle uuden
SIMmin. Tunti meillä siinä vierähti.
Sunnuntaipäivänä marssimme rantakuppilaan vaalivalvojaisia
seuraamaan (täällä kello 13). Reilut pari tuntia katselimme ja kuuntelimme Ylen
vaalilähetystä.
Olimme kutsuneet ruokakaupassa tapaamamme Iran lapsineen
Nereidille iltapäivää viettämään. Romeo ja Peppiina hyppelivät innokkaasti
Neetin laidalta uimaan ja pääsivätpä puosuntuolilla mastoonkin keikkumaan. Oli
mielenkiintoista kuulla täkäläisestä koulusysteemistä. Oppitunnit ovat tuplasti
niin pitkät kuin Suomessa ja urheilutunnit perutaan, jos lapset eivät jaksa
olla kunnolla ja hiljaa muilla oppitunneilla…
Ira ja lapset olivat olleet täällä hurrikaanin aikana ja
melko hurjaa meininkiä se on ollut. Vesi oli noussut melkein kerrostalon toisen
kerroksen lattian tasolle. Mitään hätää Iralla ja lapsilla ei kuitenkaan ollut.
Hurrikaanin jälkeen oli vallinnut melkoinen sekasorto ja niitäkin kauppoja oli
alettu ryöstellä, jotka olivat säilyneet ehjinä. Ranskasta ja Hollannista oli
tullut saarelle turvajoukkoja järjestystä pitämään.
Hammaslääkäripalveluihinkin Kari pääsi tutustumaan.
Takahampaasta irtosi paikka. Kari sai lääkäriajan 50 minuutin päähän siitä, kun
menimme sitä kyselemään. Erona suomalaiseen hammaslääkäriin oli se, ettei
lääkärillä ollut avustajaa vaan hän hoiteli homman yksikseen. 50 € lysti maksoi
(puudutuksineen). Ei paha.
Huoltohommat jatkuivat. Keulan polttoainesäiliön letkun
juuresta on jo pitkän aikaa tihkunut hiukkasen polttoainetta. Ei pahasti, mutta
hajuhaittahan siitä on. Nyt löysimme venetarvikeliikkeestä ainetta jolla Kari
sai ilmeisestikin vuodon korjattua. Lopullisesti asia selviää, kun otamme
tankin täyteen ja vene alkaa keikkua.
Pyykit pesetimme pesulassa. Ruokaa ja varsinkin juomaa
olemme kantaneet jokaisella rantareissullamme. Viikon purjehdukselle ei nyt
niin kauheasti tarvitse, mutta kun täällä on hyvä kauppa niin on viisainta
ostaa jo varastoon seuraavaa pitkää legiä ajatellen (Bermuda – Azorit, noin
1900 mailia, reilut pari viikkoa).
Monenlaista pikku järjestelytouhua riittää lähtöä
valmistellessa. Saimme ihan etsiä ”varmaan talteen” laitettua Atlantin
purjehdusopasta. Lämpimiä vaatteita piti kaivella esille. Bermudan reilut 20
astetta ja varsinkin yöpurjehdukset vaativat vähän enemmän vaatetusta kuin
tähänastiset olosuhteet. – Sitä paitsi palelemme jo, jos lämmintä on ”vain” 26
astetta!
Jouduimme ankkuroitumaankin uudelleen. Olimme olleet samassa
paikassa jo viikon, mutta niin vain ankkuri petti. Tuulta oli enimmillään 17
m/s ja niin vain aloimme valua kohti takana olevaa venettä. Melkoista
pyöritystä oli sellaisessa tuulessa ankkuroitua uudelleen muiden veneiden
sekaan, mutta toisella kerralla saimme Neetin asettumaan sievästi aloilleen
riittävän kauas naapureista. Ja siinä on nyt pysytty, vaikka välillä on tuullut
vähän reippaamminkin.
Keskiviikkoaamuna kävimme tekemässä ruokaostokset viikon
legiä ajatellen. iltapäivällä kävimme Island Water Worldissa kirjautumassa ulos
St. Martinilta. IWW.lle mennessämme se oli vielä kiinni – lounastauko – ja
odotellessa kävimme kauhistelemassa rannan hävitystä. Vesirajassa olevia
kontteja oli suistunut tolpiltaan ja ne rojottavat edelleenkin vedessä.
Uponneita purje-ja moottoriveneitä on laiturien vieressä vaikka kuinka paljon.
Piti vielä käydä Super-U:ssa hakemassa edellisellä kerralla
unohtuneet kermat ja olutta. Monessa paikassa matkan varrella ei ole ollut
juurikaan tölkkiolutta tarjolla tai jos onkin ollut, se on ollut kallista,
Täällä saamme puolen litran tölkin 0,57 sentillä. Usein 0,33 litran purkista on
saanut maksaa reilusti yli euron.
Huomenna, siis torstaina 18.4. nostamme ankkurin ja lähdemme
matkaan.
Mukavaa pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti