 |
| FdF: Näkymä kappelilta |
Kirjoitanpa tätä sitten jo toiseen kertaan. Pääsin puoleen
väliin ja tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä. Teksti oli mystisesti
kadonnut koneelta. Kerran ennenkin on niin käynyt, mutta silloin se löytyi
jotenkin kummallisesti. Nyt ei sitten millään.
Ei tuon edellisen tekstin lähetyksen kanssakaan helppoa
ollut. Kirjastossa netti ei toiminut, ei myöskään kirjaston haarakonttorissa.
Menimme läheiseen ravintolaan, jossa netti toimi hetken aikaa ja sitten
tilttasi. Seuraavana päivänä saimme sitten blogin liikkeelle.
Perjantaiaamuna kaupungilta alkoi kuulua äänekästä musiikkia
ja rummutusta ja ihmisiä liikkui rantakadulla tavallista enemmän. Läksimme
kiireesti katsomaan, mistä on kysymys ja kyllä se kannattikin. Liikkeellä oli
lasten karnevaalikulkue. Eri oppilaitosten lapset olivat pukeutuneet mitä
värikkäimpiin, hienoimpiin ja mielikuvituksellisimpiin asuihin ja marssivat
joukkueina pitkin melko runsaslukuisen yleisön reunustamia katuja. Kulkue
kiersi pitkän lenkin kaupungilla ja ihmeen reippaasti lapset jaksoivat kulkea,
vilkutella yleisölle ja reippaimmat jopa tanssahdellakin. Säännöllisin
välimatkoin kulkueessa ajoi valtavin äänentoistolaittein varustettuja autoja.
Mielestämme lasten kulkueelle olisi vähän pienempikin volyymi riittänyt.
Illallakin rannalla tapahtui: Rummut kumisivat ja
soihtukulkue vaelsi ranta-aukiolla olevalle katokselle. Emme viitsineet lähteä
katselemaan lähempää, vaan seurailimme tilaisuutta veneestä käsin. Tapahtuman
luonne ei meille oikein selvinnyt. Rummutusta, runonlausuntaa, yksin- ja
kuorolaulua, muuta musisointia ja paatoksellisia puheita. Politiikkaa vai
uskontoa? Luultavasti kuitenkin jompaa kumpaa.
 |
| FdF karnevaali |
Lasten karnevaalikulkueesta innostuneina etsimme
turisti-infon ja saimme selville, että lauantai-iltanakin olisi jotain
karnevaalikarkeloita. Jollailimme seitsemän maissa illalla rantaan, jossa oli
jo väkeä katujen vierustoilla, aukioilla ja puistoissa runsaasti. Juoma-,
snack-, makeis- ja karnevaaliroinatarjontaa myyntikatoksissa oli joka lähtöön.
Tilaisuus oli meille pieni pettymys. Kulkue alkoi karnevaalikoristelluilla autoilla.
Niiden jälkeen tuli harvakseltaan pieniä ryhmiä karnevaaliasuihin
sonnustautuneita porukoita. Välissä tietenkin ajoi taas äänentoistovälinein
varustettuja autoja. Yleisön joukossa varsinkin monet nuoret ja lapset olivat
pukeutuneet karnevaalitunnelman vaatimiin asuihin ja välkkyviin
valokoristeisiin. Iäkkäämmät ihmiset olivat tuoneet kadun varteen tuolit
itselleen.
 |
| FdF karnevaali- otapa sitten valokuvia summamutikassa takarivistä! |
Jaksoimme noin tunnin seurata juhlaa ja sitten luovutimme,
koska tilaisuus ei vastannut odotuksiamme karnevaaliriehasta. Taisimme
luovuttaa liian aikaisin, sillä meno kaupungilla jatkui yli puolen yön…
Saimme kuin saimmekin Guadeloupen U-Shipistä vastauksen
SPOT-kyselyymme. Laitetta ei ollut varastossa, mutta sellainen voitaisiin
tilata meille. Toimitusaika olisi kaksi viikkoa ja meidän pitäisi maksaa puolet
hinnasta ennakkoon. Ilmoitimme haluavamme laitteen ja saimme vastauspostissa
laskun. Reippaasti marssimme kirjastoon maksamaan sitä nettipankin kautta.
Mutta mutta. Emme löytäneet laskusta tunnistettavaa pankkitilin numeroa.
Pyysimme sähköpostilla tilinumeroa. Sama lasku tuli takaisin ohjeella maksaa
puhelimella tai rahansiirtona. TÄH?
Kysyimme kirjaston virkailijalta. Hän ei osannut auttaa.
Etsimme pankin. Jonoa ovelle asti ja yksi asiakaspalvelija. Toinen pankki. Ei
palvelutiskiä laisinkaan. Kolmas pankki: aulassa pöydän takana olevan
mieshenkilön kanssa englantia ja ranskaa sekaisin solkaten saimme ohjeet mennä
postiin hoitamaan maksu.
Postissa jonottelimme aikamme ja ilmeisesti virkailija
huolestui ulkomaanelävien näköisistä asiakkaista ja pyysi edellämme olevia
asiakkaita kysymään, mitä asiaa meillä oli. Selitimme ja näytimme tabletilta
laskua. Nuori miesasiakas kiikutti meille Western Unionin rahansiirtolomakkeen
täytettäväksi. Ranskaa. Kummallisia termejä. Jouduimme pyytämään auttajaamme
taas hätiin.
Saatuamme lomakkeen täytetyksi jonotimme taas. Nyt tiskin
taakse oli ilmestynyt toinenkin virkailija, joka istuskeli siinä kaikessa
rauhassa tekemättä yhtään mitään. Viimein hän kutsui meitä asioimaan. Aloin
taas selittää asiaamme ja ojensin hänelle lomakkeen. ”Passport.”. Emme kuljeta
passeja mukanamme ja Kari tarjosi ajokorttiaan. ”Passport.” Eihän siinä muu
auttanut kuin lähteä pois. Virkailija kehtasi vielä hekotella meille, kun
läksimme pois. Harmitti, hyvä etten hyppinyt tasajalkaa. Sitten alkoi
hysteerisesti naurattaa. Ei ole yksinkertaista asioiden hoitaminen maailmalla.
Päätimme, että yritämme pärjätä vanhalla SPOTillamme siihen
asti, kun uusi tulee jossain liikkeessä vastaan. Toivottavasti vanha
palvelijamme pysyy hengissä.
 |
FdF:ssä linnoituksen vieressä aukiolla myynnissä "punaista kalaa". Oikein jonotusnumerot käytössä.
Tuoretta ainakin näyttää olevan!
|
 |
| FdF kappeli |
Suotuisia tuulia odotellessa meillä oli aikaa täydennellä
juoma- ja säilykevarastojamme. Kiertelimme myös ajan kuluksi vaate- ja
matkamuistomyymälöissä. Kapusimme mäen päällä olevalle kappelille, josta oli
hienot näkymät alas kaupunkiin ja ankkurilahdelle. Sunnuntaipäivänä kuljeskelimme
ydinkeskustan ulkopuolella ja löysimme pienen vihannestorin, joka oli auki.
Auki olevia ruoka- ja leipäkauppoja, samoin kuin ravintoloitakin löytyi, toisin
kuin keskustassa, joka oli melko kuollut.
Olimme iloinneet liian aikaisin yhteysalusten reissuveneet
huomioivasta ajotavasta. Melkoisia kaahareita oli taas liikkeellä ja keikutus
välillä tosi ikävää.
Dingilaiturin vieressä olevan puiston puut tiputtavat
lehtiään. Joka kerta rannasta lähtiessä ensimmäinen askare on siivota lehdet ja
tuulen mukanaan tuoma punertava hieno hiekka dingin pohjalta.
Suomalainen Eximus-purjevene (Dehler 47) oli ilmestynyt
ankkurointialueelle kaupungilla ollessamme. He viipyivät vain vuorokauden ja
valitettavasti tiemme menivät ristiin niin, että emme ehtineet käydä jututtamassa
sen miehistöä.
 |
| Aamu valkenee Martiniquella |
Keskiviikkona vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa. Herätys
kello 3.15 ja kello 4 nostimme ankkurin. Edessä oli 67 mailin matka Dominican
pohjoispään Portsmouthiin. Sen verran viileätä oli, että jouduimme etsimään
pitkähihaiset nutut päällemme aamun tunneiksi. (Emme edes muista, milloin
viimeksi on tarvittu pitkähihaisia! Huomasimme myös, että olisi syytä aina
silloin tällöin kaivella vetoketjulliset vaatteet esille ja liikutella
vetskareita. Näyttävät näissä oloissa keräävät jotain töhnää ja menevän
jumiin.)
Jouduimme käyttämään konevoimaa ensimmäiset tunnit.
Martiniquen pään lähestyessä tuuli heräsi ja sitten sitä taas mentiinkin hyvää
vauhtia. Martiniquen ja Dominican välisessä salmessa oli taas kunnon aallokko,
mutta taas kerran autopilotti (Helmeri) hoiteli hommansa moitteettomasti.
Dominican rannat sekoittivat taas tuulia ja jouduimme välillä moottoroimaan ja
välillä pääsimme etenemään purjein.
 |
| Auringonlasku Dominicalla |
Portsmouthin ankkuripaikalla oli huomattavasti enemmän
veneitä kuin viimeksi, lokakuussa. Poijuja oli kuitenkin vielä jokunen vapaana.
Providence avusti meidät poijuun 11 tunnin purjehduksen jälkeen.
Keskinopeudeksi saimme mainiot 6,4 solmua. (Digicelin ja jopa Telian data
toimivat!!!)
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa. Dominican pohjoispäässä
jännäsimme, että minne tuuli meidät kuljettaisi: Iles des Saintesille, Marie
Galantelle vai Guadeloupelle. Onni oli puolellamme ja pääsimme yhdellä
halssilla melko tiukassa tuulikulmassa Marie Galantille. (26 M.)
Ankkurointikelpoista aluetta on todella laajalti ja Marie Gelantelle olisi
helppo tulla vaikka pimeän aikaan, mutta pyydyksiä on valtavasti
ankkurointialuetta lähestyttäessä.
Poijuja (ilmaisia) oli vapaana useita ja sellaisen
nappasimme. Sen verran yhteysalusten aallot ja tuuli venettä nykivät että
laitoimme keulaan kumijoustimilla varustetut köydet.
Ja taas olimme ravintolan WiFin ja Orangen kalliin
mobiilidatan varassa.
 |
| Possua kuvaamassa. Kovasti sillä oli asiaa. Jutteli kuulemma kuitenkin sikaa eikä ranskaa. |
Viivyimme tässä hienossa paikassa kolme yötä. Meillä oli
hyvin aikaa käydä kävelemässä. Löysin kartalta kävelypolun ja kuljimme sitä
jonkin matkaa. Ei kauheasti innostanut, umpipusikon keskellä polku kulki.
Paljon hienompi oli reitti näköalapaikalle. Matkan varrella oli komeita taloja,
puita, niittyjä, lehmiä, sonneja ja vasikoita ja jopa kaksi sikaa liekaan
kytkettynä. Viimeksi mainittuja piti oikein pysähtyä lähemmin katselemaan ja
kuvaamaan Maisemat näköalapaikala olivat hulppeat. Pitkän pitkä hiekkaranta
reunustaa ankkurointialuetta ja hienoa oli sitäkin pitkin kahlata.
 |
| Port Louuísin kylä ja ankkuripaikka Marie Galantilla |
 |
| Marie Galantin hiekkarannalla |
Sunnuntaiaamuna ennen lähtöä meille tuli jotenkin niin kotoinen
olo: naapuriveneen mantookeilla ja skuuteilla istuskeli ja ympärillä lenteli
aivan pääskysen oloisia pikkulintuja!
22 mailin purjehdus Guadeloupen Pointe a Pitreen sujui
joutuisasti laitamyötäisessä tuulessa. Aluksi tuulta oli vain 5 – 8 m/s, mutta
saimmehan tietenkin taas kunnon puuskutukset ja aallokkoakin Guadeloupea
lähestyttäessä.
Laituriin kiinnittyminen kävi kuin ajatus: Olimme laittaneet
lepuuttajat ja kiinnitysköydet valmiiksi kun otin VHF:llä yhteyttä marinaan.
Sieltä vastattiin saman tien ja kehotettiin ajamaan sisään. Kaveri oli veneellä
vastassa, ohjasi meidät oikealle paikalle ja avusti laituriin kiinnittymisessä.
Tämä herra osasi hommansa ja oli kaiken lisäksi oikein ystävällinen ja
hyväntuulinen.
Satamakonttori oli kiinni, joten huomisaamuna täytyy käydä
ilmoittautumassa ja kirjautumassa Guadeloupelle. Olemme olleet ”laittomasti”
yhden yön Dominicalla ja jo kolme yötä Marie Galantella. Onneksi täällä ei ole
kovin tarkkaa.
Kävimme kävelemässä marinan alueella ja baarissa juomassa
oluet. Se siksi, että halusin löytää
sieltä jonkun, jolta voisin kysellä karnevaaliohjelmasta. En millään onnistunut
itse löytämään mitään järkevää nettisivustoa, josta näkisi Guadeloupen
karnevaaliaikataulut. Ystävällinen nuoripari valistikin minua asiasta. Tänä
iltana olisi kaupungilla tapahtuma, mutta Kari niksautti aamulla selkänsä
lähtövalmisteluissa, joten puolen tunnin kävely kaupungille olisi liikaa. Huomenna
parinkymmenen kilometrin päässä Basse Terressä olisi jotain karnevaalitouhua.
Katsotaan nyt sitten.
Vielä täytyy antaa erityismaininta mahdottoman hyvästä
asiakaspalvelusta: Lauttasaarelainen OK-Mechanics (Onni Korhola) on ollut taas
kerran erittäin avulias, kun olemme selvittäneet plotterimme ongelmia ja
takuutietoasioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti