Olemme nyt Barbudalla, jossa ei WiFiä ihan hevillä taida
löytyä. Laitan siis tämän tekstinmobiilidatalla, ilman kuvia. Ne sitten, samoin kuin
Barbuda-osuus, erikseen kun pääsemme WiFin ääreen jonain päivänä.
-----
Ensimmäisenä aamuna English Harbourissa laittelimme taas
jollan kuntoon ja läksimme kirjatumaan Antiggua & Barbudalle ja tutustumaan
paikkoihin. Kuten ankkuripaikan nimestäkin voi päätellä, Antigua-Barbuda on
aikanaan kuulunut Britannialle. Maa itsenäistyi 1981, mutta Englannin monarkki
on edelleen sen valtionpäämies . Jo vuonna 1745 aloitettiin English Harbour
Dockyardin (nyttemmin Nelson’s Dockyard) rakentaminen. Aikojen saatossa se
pääsi pahasti raunioitumaan, mutta 1947 sitä alettiin restauroida ja nyt vanhat
rakennukset ja ympäristö ovat upeassa kunnossa. Marinassa on paljon valtavia
superjahteja, joita henkilökunta näyttää puunailevan ja kiillottelevan
ahkerasti. Superjahtien laiturin alkupäässä on koko ajan vartija paikalla.
Saimme hyvän aikaa seikkailla alueella, ennen kuin löysimme
Customs ja Immigrationin. Onneksi olimme heti aamusta liikkeellä, sillä
kirjautuminen oli melko hidas ja monimutkainen operaatio ja perässämme tuli koko
ajan lisää väkeä konttoriin ja jonoa alkoi kertyä. Ensimmäisellä luukulla
meidät opastettiin pontevasti ensimmäiseksi lukemaan luukun vieressä oleva
ohjeistus kirjautumisjärjestelmästä ja siten meidät ohjattiin tietokoneen
ääreen. Aivan ensin jouduimme luomaan tunnukset kyseiseen järjestelmään ja
virkailija oli koko ajan vieressämme neuvomassa. Sitten aloimme itsenäisesti
syöttää tietoja veneestä ja itsestämme koneelle. Kysyttiin jopa siviilisäätyä,
passin voimassaolon päättymisaikaa ja mitä liekään muuta sellaista, josta
kukaan ei ole aiemmin ollut kiinnostunut. Kun pääsimme etenemään ohjelmassa,
viereemme tuli komeaan virkapukuun pukeutunut herra karttakepin kanssa
näyttämään, mitä mihinkin kohtaa piti laittaa ja miten edetä.
Sitten palasimme ensimmäiselle luukulle, jossa naishenkilö
askarteli jotain pitkään ja hartaasti ja tulosteli papereita. Kari joutui
allekirjoittamaan viisi lomaketta. Ja sitten seuraavalle luukulle, jossa taas
puuhattiin jotain passien ja venepapereidemme kanssa. Sitten palasimme
ensimmäiselle luukulle leimattujen papereiden kanssa. Taas jotain askartelua ja
saimme siirtyä viimeiselle luukulle, jossa sitten rahastettiin. Ja
rahastettiinkin! 41 €! Ehdottomasti ennätys tällä reissulla kirjautumisesta!
Maksulappua myöhemmin tarkastellessani huomasin, että
veloituksissa oli muun muassa 8 USD / henkilö maksettavaa Dockyardille
pääsystä. Todella, alueen portilla on rakennus, jossa alueelle tulijoiden pitää
maksaa pääsymaksu. Se tosin kattaa sitten myös jotain muita alueita lähistöllä.
Telakka-alueella on museo, ravintoloita, leipomo, erilaisia
veneilyyn liittyviä yrityksiä pari vaate/matkamuistomyymälää ja portin pielessä
katettu alue, jossa on useilla myyjillä kaupan sitä tavallista vaate- ja
korumatkamuistosälää.
Pienen matkan päässä marinasta on ihan kohtalainen kauppa,
jonka edustalla on katettu alue ja ilmainen WiFi. Sitä käytimmekin ahkerasti –
silloin kun WiFi sattui toimimaan. Muutaman kerran teimme hukkareissun.
Aivan English Harbourin lähellä on hiukan suurempi Falmouth
Harbourin ankkurlahtii ja myös marina siinä rannalla, Kävimme siellä istumassa
kaupan netin ollessa epäkunnossa. Eipä data liikkunut tässä kuppilassakaan,
mutta tulipahan käytyä katsomassa sekin paikka.
Kävelimme muutaman kilometrin päähän Falmouthin lahden
perukkaan katsastamaan siellä olevaa ruokakauppaa. Mitään erityistä ostettavaa
ei sieltä löytynyt, mutta saimme hyvän kävelylenkin. Tien laidassa oli jopa
jalkakäytävä! Piipahdimme myös Budged Marine- venetarvikeliikkeessä, mutta
mitään puutelistallamme olevaa ei sieltä löytynyt.
Ehdottomasti huippukohta (kirjaimellisesti!) oli käyntimme
Shirley Heightsin kukkulalla. Viimeksi 13 vuotta sitten täällä ollessamme
yritimme ystäviemme Anjan ja Pekan kanssa päästä sinne jotain oikopolkua
pitkin, mutta emme sitä reittiä löytäneet. Kiipeilimme kuivilla kallioisilla
rinteillä anopinjakkara-kaktusten seassa ja vuohien seurassa. Käännyimme siinä
vaiheessa takaisin, kun yhdellä jos toisellakin oli kaktuksen piikki
tunkeutunut kengänpohjan läpi.
No nyt tutkimme karttaa huolella, otimme varman päälle ja
kapusimme kukkulalle oikein hyväkuntoista maantietä pitkin. Kasvillisuus on
enimmäkseen pensaikkoa ja kaktuksia. Muutamassa kohdassa tien varresta on
oikein hienot näkymät. Muutama hevonen oli liekaan kytkettynä aterioimassa
kuivunutta heinää.
Perillä Shirley Heightsillä on ravintola ja paikalla oli
myös pari korukauppiasta. Näköalat English Harbouriin, Falmouthin lahdelle ja
merelle ovat upeat.. Emme voineet muuta kuin huokailla ihastuksesta! Hikisen
kävelyurakan jälkeen olimme ansainneet oluet ja ne siemailtuamme läksimme
paluumatkalle metsäreittiä pitkin. Huh. Polku on välillä jyrkkä, louhikkoinen
ja jalan alla pyörii irtokiviä vähän väliä. Sai katsoa tarkkaan mihin astui –
ja silti onnistuin pyllähtämään yhden kerran. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Polun
varressa kasvaa erilaisia kaktuksia ja puissa ja pensaissa valtavasti
päällyskasveja, aivan uskomattoman suuriakin. Jos polku ei olisi ollut niin
hankala kuljettava, luonnosta olisi varmasti nauttinut vielä enemmän.
Neljä yötä English Harbourissa ja matka jatkui. Kävimme
aamulla ensi töiksemme tankkaamassa veneeseen dieseliä ja vettä ja dingillekin
ostimme bensaa. Kirjautumispaperit näyttämällä saimme polttoaineet verottomina.
Säästimme noin 11 USD.
Vajaan 14 mailin matkan Jolly Harbourin ankkuripaikalle
seilasimme kevyessä takatuulessa pelkällä isopurjeella. Oikein leppoisa ja
mukava purjehdus! Isolla ankkurointialueella oli tilaa ruhtinaallisesti ja
saimme ankkurin heti pitämään. Kylälle oli kylläkin melko pitkä matka dingillä.
Lähemmäksikin olisi ehkä mahtunut ankkuroimaan, mutta meistä on mukavampi olla
vaikka vähän kauempana, jos siellä on paremmin tilaa.
Jolly Harbour on aika lystikäs paikka. Laguunissa on useita
niemiä, ehkä rakennettuja, vähän kuin sormia. Ne on rakennettu täyteen taloja,
sekä rivitaloja että yksittäisiä rakennuksia. Ja jokaisen edessä on – tottakai
– venepaikat. Itse marina on lahden perukassa. Laiturit näyttivät olevan melko
täynnä. Mitään syksyn 2017hurrikaanin jälkiä ei oikeastaan ollut näkyvissä.
Pari puoliksi uponnutta purjevenettä – muutenko vain vai hurrikaanin vuoksi,
tiedä häntä.
Rannassa on hieno, valitettavasti nyt autio ja vähän
rapistumaan päässyt suuri rakennus. Ilmeisesti siinä on joskus ollut kasino. Marinassa
on joitakin ravintoloit, pikkuliikkeitä ja ”apteekki”. Pharmacy lukee kyltissä, mutta
ei se ihan kunnon apteekki kyllä ole. Minulle tuli mieleen 60- luvun
”kempparit”: pesuaineita, kosmetiikkaa, rihkamakoruja, kippoa ja kuppia ja
kaikenlaista sekalaista tavaraa. Jotain särkylääkkeitäkin toki löytyi ja
takaosassa jonkinnäköinen palvelutiski ilmeisesti reseptilääkkeiden noutamista
varten. Olimme vailla kunnon särkylääkettä Karin selkää ajatellen, mutta mitään
palvelua ei kassarouva suvainnut meille antaa. Ohjasi katsomaan itse hyllystä.
Jätimme ostamatta.
Tien toisella puolen on Budged Marine- venetarvikeliike.
Melko niukkaa. Ostin kuitenkin uudet purjehduskäsineet. Olin ostanut aikaa
sitten uudet, mutta ne olivat kämmenestäkin sileätä nahkaa eivätkä siis
”pitäneet” kunnolla. Kari löysi muutaman o-renkaan.
Ruokakauppa on hyvä. Saimme hankituksi monenlaista
puutelistalle kertynyttä ruokatavaraa.
Eräänä päivänä Sport-baarin eteen oli juuri saapunut
turisti-kalastusvene. Saaliksi oli saatu kohtalaisen kokoinen barracuda, jonka
perkausjätteet heitettiin veteen. Ja voi mahdoton – paikalle vilahti saman tien
parvi todella suuria kaloja, isoimmat varmaankin metrisiä! Perkeet katosivat
hetkessä. Barracudan pääkin katosi parempiin suihin sekunneissa.
Olemme harmitelleet Digicel-SIMmille toimimattomuutta, joten
päätimme käydä Antiguan pääkaupungissa St. John’s:issa Digicelin myymälässä.
Pikkubussimatka maksoi 3 Ec / nenä. Kaupungin bussiasema on katettua toria
vastapäätä ja siitä läksimme talsimaan keskustaa kohti. Jalkakäytävät ovat
kapeita, välillä kuoppaisia ja reunakivet korkeat. Täällä ei lastenvaunujen tai
rollaattorin kanssa paljon pysty kulkemaan, pyörätuolista nyt puhumattakaan.
Talot ovat enimmäkseen yksi- tai kaksikerroksisia. Osa melko rapistuneita, osa
hyväkuntoisia, värikkäästi maalattuja. Pikku puutiikki toisensa jälkeen, paljon
vaatekauppoja ja kiinalaisia kauppoja. Yhdestä onnistuimme löytämään
vesipannun. Entinen on vielä ehjä, mutta sillä keitetty vesi on alkanut maistua
metallilta.
Digicelillä saimme oikein hyvää palvelua, tosin tietokoneet
näyttivät olevan äärimmäisen hitaat joten kyllä kesti… Harmiksemme Bequialta
(Windward saari) ostettu SIM-kortti ei toimi täällä Leewardilla – eli jouduimme
ostamaan uuden. On liian hankalaa olla pelkästään kuppiloiden W iFin varassa,
varsinkin kun seuraavaksi suunnistaisimme asumattomille seuduille Antiguan
pohjoispuolelle ja Barbudalle.
Kuljeskelimme kaupungilla aikamme ja hampurilaiset syötyämme
etsimme paluubussin. Kiipesimme kyytiin ensimmäisinä asiakkaina ja kuten täällä
on tapana, liikkeelle lähdettiin sitten vasta kun auto oli täysi. Onneksi emme
joutuneet odottelemaan kuin parikymmentä minuuttia. Tämä kuski olikin sitten
vähän vauhdikkaampaa sorttia. Vaikka tie oli hyväkuntoinen, mutkia, mäkiä ja
kapeissa kohdissa kohtaamisia oli niin että hirvitti.
Viimeisenä Jolly Harbour-päivänämme kävimme ostamassa evästä
vähän pitemmäksi aikaa. Juuri ennen illan pimenemistä vessa teki lakon. Pönttö
ei kerta kaikkiaan tyhjentynyt. Vähemmän ilahtunut kapteeni tutki tilanteen ja
totesi, että putken haarakappale oli melkein tulossa, kivettynyttä tavaraa.
Kari putsasi sen, mutta ongelma ei korjaantunut. Onneksi olimme ostaneet Le
Marinista Jabsco-varaosapakkauksen, oikea osa löytyi ja vessa toimi taas kuin
veneen vessa.
Neljä yötä Jolly Harbourissa viihdyttyämme jatkoimme matkaa
Antiguan koillisnurkalle Great Bird Island- saaren kupeeseen. Alkumatkan
pääsimme purjein, mutta viimeiset kymmenkunta mailia jouduimme moottoroimaan
riutan suojissa, mutta kuitenkin vastatuulessa ja –virrassa. Ankkuipaikalla oli
kolme luonnonsuojelualueen poijua, joista nappasimme yhden yritettyämme ensin
yhden kerran ankkuroitua. Ankkuri oli kuitenkin vähän huonosti kiinni ja
ruohotupsun takana, joten päädyimme poijuun. Seuranamme oli pari muuta venettä,
katamaraaneja. Vesi oli kirkasta ja vettä allamme alle neljä metriä.
Tämä Antiguan nurkka on niitä harvoja alueita täälläpäin Karibiaa,
jossa on ”saaristo”. Kapusimme Great Bird Islandin huipulle ja sieltä on hyvät
näköalat joka puolelle. Olisi melkein voinut kuvitella olevansa
Saaristomerellä.
Great Bird Islandilla on pari hiekkarantaa. Toiselle niistä
ajoi päivittäin turistilaumoja kuljettava katamaraani. Toinen hiekkaranta, jonne
rantauduimme dingeinemme, on saanut sitten viime käyntimme (2006) katoksen,
jossa oli kaupan taas sitä tuttua vaate- ja korutavaraa. Jotain juomaakin olisi
saanut, mutta emme olleet varustautuneet rahakukkarolla, koska oletimme
menevämme autiolle saarelle.
Maaperä kukkulalla on erittäin rosoista laavakiveä.
Sisiliskoja, enimmäkseen melko pieniä, vilisteli pitkin polkuja ja polun
vieruksia. Kari kävi snorklaamassa ja mukavasti oli kaloja ja koralleja näkynyt.
Parin yön jälkeen matka jatkui reilun 50 mailin päähän
Barbudalle. Siitä ”seuraavassa jaksossa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti