Tutkailin edellisen reissun matkapäiväkirjaa ja kuinka
ollakaan: Tammikuun alussa 2006 olemme olleet tässä samaisessa lahdessa
ankkurissa. Silloin lahdenpohjukassa oli rakennustyömaa eli juuri tätä marinaa
tehtiin silloin!
Hieno tämä onkin. Hiekkarannan takana on ravintola
uima-altaineen. Huoltorakennukset ovat siistejä ja tekniset tilat ovat piilossa
aitojen takana. Alueella on upeita bungaloweja hienojen puistokäytävien ja
istutusten lomassa. (Kävimme vähän kurkistamassa, vaikka alueelle oli pääsy
kielletty muilta kuin asukkailta). Kävin piruuttani katsomassa netistä hintoja:
halvin hinta oli 359 puntaa / vuorokausi.
Henkilökunta on todella ystävällistä ja palvelu pelaa. Joka
aamu kaveri käy laiturilla kysymässä onko roskia. Polttoainetta tuodaan rannan
varastosta laiturissa oleviin veneisiin siirrettävällä tankilla.
Hotellin ja marinan vastaanoton yhteydessä näyttää olevan
myös Sveitsin konsulaatti. Rannalla on hobie cat:teja ja kanotteja
lainattaviksi. Marinan sosiaalitilat ovat 1900 Ruotsissa rakennetussa
majakkalaivassa, joka on kunnostettu Rostockissa ja laivattu Karibialle vuonna 2006.
Laivassa on myös ravintola, joka näyttää valitettavasti olevan auki vain
konsertti-iltoina.
Satamassa on puolalaisen vuokraveneyrityksen katamaraaneja.
Melko hiljaista näyttää vuokraustoiminta olevan. Tullessamme katteja oli kaksi ”kotona”,
sitten tuli pari lisää. Nyt kaikki neljä nököttävät laiturissa.
Meillä oli useita päiviä molemmin puolin sveitsiläiset
naapurit. Toisen puolen veneessä oli viisi miestä, ikähaarukka noin 30 vuodesta
lähemmäs 70:een. Toisen puolen pariskunta ansaitsee hatunnoston. Pariskunnan
rouva on pyörätuolissa, täysin autettava, syötettävä ja juotettava. Käden
toimivat sen verran, että hän pystyy roikkumaan miehensä selässä, kun tämä
kantaa (loikkaa) veneeseen tai laiturille! He ovat olleet Euroopasta
lähdettyään reissussa viisi vuotta. Nyt he läksivät pohjoista kohti.
Luultavasti vielä tapaamme.
Reipas kaveri on myös se nuori saksalaismies, joka auttoi
meitä laituriin kiinnittymisessä. Hän oli ostanut pienen (olisiko 28 jalkaa?) Tanskassa
valmistetun purjeveneensä Azoreilta viime elokuussa. Paatilla oli jo
kertaalleen tehty Karibian-reissu. Edellinen omistaja oli kyllästynyt, kun
tuuliperäsin ja autopilotti olivat lakanneet toimimasta. Nils oli ostanut
veneen, kunnostanut venettä Ponta
Delgadassa ja seilannut yksin veneen Karibialle. Hän kertoi olevansa sen verran kokematon,
ettei uskaltanut ottaa vastuuta kenestäkään muusta miehistönä. Hyvin oli
Atlantin ylitys mennyt.
Nyt on tyttöystävä muutaman viikon hänen seuranaan.
Seurustelimme heidän kanssaan Neetissä ja harjoittelimme varsin ruostunutta
saksan kieltämme. Harmittavan usein piti ottaa englanti avuksi!
Kauppareissumme shuttlebussilla oli oikein onnistunut. Meitä
oli kyydissä sveitsiläinen pyörätuolipariskunta ja me, eli tilaa oli. Ensin
ajoimme pienempään supermarketiin, josta ostimme juomia (olutta, kokista,
viiniä) kohtalaisen edulliseen hintaan. Sitten meidät vietiin St. Georgen
lähellä olevaan ostoskeskukseen, jossa on oikein mainio ruokakauppa. Ostettavaa
kertyi melkein täysi ostoskärryllinen! Reissumme kesti kaikkineen reilut pari
tuntia ja hinta oli vaivaiset 20 EC /nenä!
Maisemat täällä ovat päätähuimaavat. Enimmäkseen
hyväkuntoiset tiet (tarkoitan pääteitä) kiemurtelevat kukkuloiden rinteitä ylös
ja alas. Luonto on vehreätä, kukkivia puita ja pensaita on paljon. Monet talot
roikkuvat kallioseinämillä niin, että vain takaseinä on kiinni rinteessä ja
etupuoli on pylväiden varassa.
Marinasta on 2,5 kilometriä lähimpään kauppaan. Menomatkalla
vastamäet ovat todella jyrkät ja pistävät puuskuttamaan, paluumatka on sitten
vastaavasti helpompi. Matkan varrella Port Egmont-lahden rannalla on valtava
kesken jäänyt rakennustyömaa. Rinteellä on kuusi keskeneräistä monikerrosta
rakennusta, jotka alkavat hiljalleen peittyä kasvillisuuteen.
Rinteillä ja muurien ja aitojen takana on toinen toistaan
hienompia taloja kukoistavine puutarhoineen. Isomman tien varressa on sitten jo
vaatimattomampiakin asumuksia.
Ruokakauppa on ihan asiallinen ja jotain pientä kävimme sieltä
pariin otteeseen hakemassa. Täällä tiet ovat sen verran hyvässä kunnossa ja
liikenne sen verran rauhallista, että kävely tuntuu mukavalta. Ei tarvitse joka
hetki hyppiä ”ojan pohjalle” autoja väistelemään.
Lighthouse-ravintolassa oli viikonloppuna elävää musiikkia
kahtena iltana. Perjantaina käväisimme kuuntelemassa. Laulaja oli ihan hyvä,
mutta kappaleet olivat mitäänsanomattomia ja kaikki samantapaisia.
Lauantai-iltana kuuntelimme Neetistä, millaista musiikkia
olisi tarjolla. Se ei juurikaan poikennut edellisiltaisesta, joten jätimme
ravintolareissun väliin. Sitä paitsi piti seurata Suomen nuorten
jääkiekkojoukkueen edesottamuksia. Täällä marinassa on oikein hyvä netti, valitettavasti
YLE Areenan lähetys oli katsottavissa vain EU:n alueella. Jouduimme seuraamaan
tilannetta Iltasanomien tilannekatsausten kautta. Mutta kannatti seurata!
Muutaman kerran olemme käyneet tutkailemassa läheisiä snorklailupaikkoja,
mutta vesi ei ole ollut kovin kirkasta ja kalatkin harvassa. Swelliä marinaan
tulee jonkin verran aallonmurtajista huolimatta ja vene keikkuu välillä aika
tavalla. Onneksi keikutus tulee keulasta päin, joten se ei häiritse kohtuuttomasti.
Huoltohommat on tältä erää tehty. Sain vahvistettua
sprayhoodin ompeleita. Kummasti ne vaan haurastuvat aikaa myöten. Vesi kuuluu
marinan hintaan, joten Kari sai sitloorankin taas pestyä. Kumivene on taas
kerran pesty ja Kari on tehnyt muitakin pikku huoltohommia. Pyykit pesetimme pesulassa.
Ison Ikean kassillisen pesu maksoi 69 EC.
Huomenna jatkamme matkaa. Toisaalta tekisi mieli vielä käydä
katsomassa vielä idempänä olevia lahtia, mutta emme taida viitsiä lähteä
röykyttämään vastatuuleen ja –aaltoon. Lähdemme varmaankin nyt sitten omia
jälkiämme takaisin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti