Blue Lagoon – Helsinki (13. – 20.4.)

Viimeinen viikko ennen Suomeen lähtöä oli täynnä touhua. Pääsimme laituriin päivää ennen sovittua aikaa eli lauantaina 14.4. Jouduimme marinan edustalle ajettuamme odottelemaan puolisen tuntia laituriin ohjaavaa marineroa. Saimme erinomaisen aisapaikan ja kaiken lisäksi keulan kohti vallitsevia tuulia.

Näkymä Neetin sitloorasta Blue Lagoonissa

Kalatiski

Laituripaikkoja marinassa on kaikkiaan lähes 1100. Osa on lähempänä merta (suojaisaa kuitenkin), osa eli Blue Lagoon peremmällä. Blue Lagoonissa olevat veneet ovat pitempiaikaisilla sopimuksilla. Rannalla on saniteettitilat ja sekä miesten että naisten puolella myös pesukone ja kuivuri. Aivan vieressä on Guadeloupe Aqvarium, jossa emme vielä ehtineet käydä. Lähellä on muutama ravintola ja pienen matkan päässä oikein hyvä supermarket. Marinan konttorille ja marinan palveluiden luokse on noin 15 minuutin kävelymatka, mutta se ei haittaa.

Laituriin kiinnittymisen jälkeen alkoikin varsinainen urakointi: kuimivene, purjeeet ja skuutit pois, kompassi- ja ruorisuojan ompelu, polttoainesuodattimen vaihto, siivousta, pyykinpesua ja pakkausta ja niin edelleen. Kaiken touhun keskellä ehdimme kuitenkin käydä Lumikissa istumassa ja vaihtamassa viimeisimmät kuulumiset ja yhtenä iltana vielä Juken ja Jaanan kanssa ulkona syömässä. Muut söivät lobsteria, minä tyydyin tandoorikanaan. Mukavaa oli.

Suvi2 tuli marinaan muutamaa päivää ennen lähtöamme. Suvin paikka on aivan Nereidin lähellä, näköetäisyyden päässä. Oli mukavaa nähdä toisenkin Suomen lipun liehuvan satamassa ja tietenkin saada seurustella taas Alpon ja Eevan kanssa.

Naapurinamme on vene, jonka mukava ranskalais-italialainen omistajapariskunta pitää autovuokraamoa marinassa. Kysyimme heiltä, josko he voisivat katsoa, että Nereidillä on kaikki hyvin poissa ollessamme. He suostuivat ilomielin. He kertoivat, että edelliskesänä he olivat olleet huolissaan omasta veneestään jättäessään sen pitkäksi aikaa Martiniquelle. Joku ystävällinen naapuri oli luvannut katsoa heidän veneensä perään ja oli sen tehnytkin. Nyt he halusivat laittaa hyvän kiertämään ja auttaa meitä. He lupasivat peräänkatsomisen lisäksi käydä kerran kuukaudessa tuulettamassa Neetin ja käynnistää koneen – ja lisäksi vielä lähettää meille sähköpostia Neetin ”voinnista”. Helpotuksemme oli suuri, sillä Neetin jättäminen oli meille todella vaikea pala.

Lähtöpäivänä biminin poistamisen ja muiden viimeisten askareiden jälkeen kävimme vielä Suvissa lounaalla. Naapurimme oli luvannut meille kuljetuksen lentokentälle. Hiukan haikeina, toisaalta iloisina Suomeen pääsystä jätimme Nereidin kesää viettämään. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja hurrikaanit eivät osu Guadeloupelle!

Lento läksi ajallaan ja meillä oli hyvä tuuri istumapaikkojemme suhteen: saimme paikat varauloskäytävän luota, joten jalkatilaa oli runsaasti. Kahdeksan tunnin lento Pariisiin meni paljon ennakko-odotuksia (pelkoja!) mukavammin.

Pariisissa oli kolme tuntia aikaa jonotella matkatavarat ja siirtyä Orlyn lentokentältä Charles de Gaullen kentälle. Kiire tuli. Ylimääräisenä viiveenä oli ennen matkatavarahihnalle pääsyä vielä passintarkastus. Aikaa kului, ennen kuin pääsimme jonottelemaan Charles de Gaullen kentälle menevään bussiin, jonka liput sisältyivät lentojen hintaan.

Varsinainen hässäkkä oli bussijonotus ja meidän ja kanssamatkustajien matkatavaroiden saaminen bussiin. Sekavaa touhua, ja jossain vaiheessa jotkut matkustajat korottivat jo ääntäänkin.

Bussimatkalla alkoi jo hermostuttaa. Kello kävi ja matka jatkui ja jatkui. Lentoasemalla turvatarkastuksessa Kari jäi ”kiinni”. Käsimatkatavaroista löytyi edellisestä turvatarkastuksesta läpi päässyt deodorantti, Guadeloupen asemalta ostettu kokispullo ja pari rommipulloa, jotka olisi pitänyt älytä laittaa ruumaan meneviin laukkuihin. Kokispullo piti pistää roskiin, muut sentään saimme ottaa mukaan.

 Jatkolentomme oli Finnairilla ja Finskin tiskillä meille sanottiin, että olimme myöhässä eivätkä matkatavaramme ehtisi mukaan! Ehdimme jo pelästyä, mutta virkailija kävi juttelemassa jossain ja asia selvisi. Olimme kuitenkin viimeiset koneeseen nousijat.

Lento kesti vain kolme tuntia ja meni nopeasti. Karin sisaren puoliso Tapio oli meitä vastassa ja pääsimme Askolassa heti ruokapöytään ja ihanaan saunaan!

Lauantaina ajoimme Vuosaareen ja aloimme laittaa kotiamme taas asuttavaan kuntoon.

Nyt edessämme on Suomen kevät ja kesä. Saamme käyttöömme Jon33- purjeveneen Päijänteeltä ja sillä vietämme varmasti paljon aikaa. Järvipurjehduskokemusta meillä on parilta kesältä Saimaalta, nyt saamme sitä lajia enemmänkin. Käymme Kuopiossa mökillä, tapaamme sukulaisia ja ystäviä – ja tärkein kaikesta: meillä on aikaa olla lapsenlasten Suvin ja Laurin kanssa.

Toivomme omasta ja kaikkien muidenkin puolesta, että Suomen kesä on lämmin, aurinkoinen ja vähäitikkainen. Karibialle palaamme lokakuun alussa.

Jos tarmoa riittää, kirjoitan tänne vähän tarinaa myös Päijänteen purjehduksistamme.