Gosier – Pointe á Pitre (6.- 12.4.2018)

Taas näitä auringonlaskuja. Aina yhtä kiehtovia!

Ihan ensin oikaisu kehtolaulupimputusasiaan: Eräänä iltapäivänä Port St. Louisin rantaan tullessamme näimme soiton alkulähteen: jäätelöauto! Huh huh. Mahtaa olla pää täynnä kehtolaulua työvuoron päättyessä!

Menojalkaa alkoi taas kutkuttaa ja sunnuntaina päätimme siirtyä uuteen paikkaan. Saimme mukavan purjehduksen 18 mailin päähän Gosierin kylän edustan ankkuripaikalle. Kalastuksesta ei valitettavasti tälläkään kertaa tullut mitään ”kukkien” vuoksi. 

Ilet du Gosier

Gosierin ankkuripaikka on pienen Îlet du Gosier-saaren ja sen kahta puolta olevien riuttojen suojaama. Matalaa (3 – 7 metriä) vettä on pitkästi, mutta mitä taaemmaksi ankkuroi, sitä enemmän vene keikkuu kun saaren ja riuttojen suoja ei enää ole kovin hyvä. 

Veneitä oli melko paljon ja reippaassa tuulessa laskimme ankkurin aivan takimmaiseksi. Tuntui tarttuvan. Pian jälkeemme tuli yksinpurjehtija, joka tuli purjein perille asti ja vielä ankkuroikin ilman moottorin apua. Taitava heppu!

Iltapäivällä aloimme tähystellä ympärillemme ja katsella, minkä valtakunnan lippuja täällä oli veneiden perässä. Ja kuinka ollakaan: aivan edessämme oli Suvi2! Alpo kertoi seuraavana päivänä tavatessamme, että he olivat yrittäneet huitoa ja vilkuttaa pyyhkeellä herättääkseen huomiomme ja osoittaakseen vierestään hyvän ankkurointi kohdan. (Emme huomanneet, ankkuroidessa – varsinkin reippaalla tuulella – joutuu keskittymään vain siihen ja lähinnä sivulla ja takana oleviin veneisiin.) 

Seuraavana päivänä kävimme Suvissa vaihtamassa viimeiset kuulumiset. Neetin ankkuripaikka oli melko kuoppainen ja Alpo neuvoi siirtymään edemmäs parempaan suojaan, vettä olisi vielä riittävästi. Sen teimmekin myöhemmin, mutta huonolla menestyksellä. Emme saaneet ankkuria millään pitämään. Välillä se oli rekaamisen jälkeen täynnä heinää. Jouduimme palaamaan takaisin Suvin taakse, tosin vähän suojempaan. 

Sadekuuroja, lyhyitä mutta rankkoja on saatu joka päivä. Tuuli oli koko Gosierissa olomme ajan melko reipasta, 8 – 12 sekuntimetriä. Kumiveneellä ajaminen ei aina ollut ihan kuivaa puuhaa, sillä aallokkoakin oli. Kävimme tutustumassa Îlet du Gosieriin. Gosierin kylästä kulkee yhtenään yhteysalus saarelle ja matkaajia näyttää riittävän. Rannalla on tukeva laituri, mutta ei ilmeisestikään tarkoitettu kumiveneiden kiinnittämiseen. Saimme omamme kuitenkin paikalleen saarikävelyn ajaksi. 

Saaressa on majakka, jonne kulkee polku metsän halki. Puut olivat pudottaneet lehtensä ja kahisivat jaloissa. Versot työnsivät jo uusia lehtiä kuin viimeistä päivää. Majakan alimmalle tasanteelle pääsee kiipeämään ja mukavat olivat näkymät. Aallot murtuivat rannan riutalle kohisten upeasti.

Saarella on kauniit hiekkarannat ja riutan luona rajattu snorklausalue. Pieni ravintola ja ”soppakeittiö” huolehtivat retkeläisten ravitsemuksesta. Aurinkokatoksia on rakennettu muutamia. Kivan näköinen paikka. Ehkä ensi syksynä saamme aikaiseksi snorklailuretken.

Kylän rannassa on tukeva aallonmurtaja-laituri, joka oli nyt remontissa. Sen vierellä on yhteysaluslaituri, johon kumiveneet voivat kiinnittyä. Laituria ei ole laisinkaan varustettu siihen tarkoitukseen (ei kiinnityslenkkejä), mutta laiturin rakenteisiin saa kuitenkin köydet kiinni. 

Aivan vieressä on kelluvista laatoista tehty 5-ratainen meriuima-allas ja uimaranta. Uimarannalla näkyi pidettävän uimakouluja, sekä lapsille että aikuisille. Uiminen täällä näyttääkin olevan tärkeä harrastus. Aamuisin anivarhain (kello 6 – 7) uimarit – jopa 20 hengen porukoissa – lähtevät uimalenkille. Lenkki suuntautuu riutalle päin ja siitä Îlet du Gosierin luo ja takaisin. Aika pitkä uimareissu. Mukavasti  näyttää sujuvan ja puheenpulputuksesta kuulee jo kaukaa, että uimarit ovat lähteneet liikkeelle.

Laiturilta nousee jyrkkä polku puiston halki kylään. Guadeloupen itäpäästä Pointe á Pitreen kulkeva tie halkoo kylää. Eevan kanssa kävelimme pari kilometriä länteen päin oikein hyvään Leader Price-ruokakauppaan. Matkan varrella on hotellialue, ravintoloita, rautakauppa ja pari vihanneskauppaakin. Ja Mäkkäri ja KFC! Emme edes muista, milloin olemme viimeksi käyttäneet McDonaldsin palveluksia!

Palattuamme huomasimme, että Neeti oli valunut alaspäin. Olimme olleet samalla paikalla jo edellisillasta lähtien ja lähtiessämme sijaintimme oli sama kuin ankkuroituessa. Nyt ilmeisesti kovat tuulenpuuskat olivat tehneet tepposensa ankkurille. Meille tuli kiire. Veimme Eevan Suvi2:een ja edes purkamatta ostoksia aloimme nostaa ankkuria. Sen ”kourassa” oli suuri korallilohkare – ei ihme ettei pitänyt. Kumma vain, että olimme pysyneet paikallaan lähes vuorokauden ja sitten rekasimme.  No, eipä mitään. Taas uusi ankkurointi ja nyt nappasi kiinni kuin tauti välittömästi. 

Koska emme uskaltaneet täysin luottaa ankkurin pitävyyteen, maissakäyntireissumme olivat melko lyhyitä. WiFiä etsiskelimme monesta paikkaa. Kylällä näytti olevan oma ilmainen Wifi, mutta sain sen toimimaan vasta lähtöämme edeltävänä päivänä. Mobiilidatakaan ei toiminut Digicel-operaattorilla. Monen monen yrityksen jälkeen puhelimeni suostui hakemaan Orangen operaattoriksi. Sähköpostit saimme kuitenkin luetuksi ja tärkeimmät eli Formula-uutiset.

Viranomaisetkin liikuskelivat ankkurointialueella. Ensimmäisenä päivänä he vain ajelivat edestakaisin ja tarkastelivat veneitä. Seuraavana he kiinnittyivät vieressämme olevaan ranskalaiseen katamaraaniin ja kävivät sisälläkin. 

Olemme aalkaneet keräillä Suomeen lähteviä tavaroita. Toisin sanoen koko perähytti piti tyhjentää ja tutkia kaikki laatikot. Muutkin lokerot ja penkinaluset on pengottava. Kyllä sitä tavaraa vain näyttää kertyvänkin. Saa nähdä, joudummeko jopa tekemään karsintaa!

Torstaina moottoroimme vajaan neljän mailin matkan Pointe á Pitreen. Marinan läheisellä ankkurointialueella oli aika paljon veneitä, mutta monen yrityksen jälkeen saimme Neetin riittävän suureen väliin ja ankkurin pitämään. 

Kävimme marinassa kysymässä, josko voisimme päästä laituriin jo ennen sunnuntaita. Pääsemme lauantaina. Hyvä niin. Piipahdimme patonkiostoksilla ja ravintolassa lukemassa meilit ja vähän uutisiakin. Peräsinasiasta saimme Thomakselta vastauksen, jossa hän kertoo vain tilanneensa peräsimen metallifirmalta, lähettäneensä viestimme sinne ja vetäytyy vastuusta. Pohdimme tässä, miten etenisimme asiassa.