Viikko on mennyt vähän kuin jäitä poltellessa – enimmäkseen
odotellen ja aikaa tappaen.
Viikonlopun jälkeen telakan konttori oli kiinni vielä
maanantaista keskiviikkoon, joten vasta torstaina (maanantaina, tiistaina ja
keskiviikkona turhaan siellä käytyämme) saimme varatuksi nostoajan ja
telakkapaikan – keskiviikoksi 21.2! Täällä on jotkut purjehduskisat ja lisäksi
karnevaaliaika aiheutti ruuhkaa telakoinnissa – huolimatta kahdesta
Travellifitistä.
Metallifirman kanssa saimme sovituksi (jahdattuamme aikamme
firman omistajaa Kasimiria), että sieltä tullaan katsomaan peräsintämme heti
noston jälkeen keskiviikkona ja he ottavat korjauksen työn alle.
Vaikka karnevaalit aiheuttivat telakan konttorin kiinniolon
kolmeksi päiväksi, karnevaalit eivät näkyneet täällä Le Marinissa oikeastaan
laisinkaan. Kaupan kassa oli kirjava peruukki päässään ja siinäpä oikeastaan
kaikki, lukuun ottamatta iltaisin kuuluvaa rummutusta, johon olemme jo ehtineet
tottua. Kysyimme asiasta marinan konttorista, mutta siellä kerrottiin, että
varsinainen karnevaalihumu on Fort de Francessa. Harmi. Olisi ollut mukavaa
nähdä vähän sitä meininkiä, mutta Fort de Franceen bussilla matkustaminen
karnevaalien takia ei huvittanut.
Olemme käyneet kaupoilla, lueskelleet ja käyneet
ravintolassa lukemassa uutisia ja tietysti myöskin Olympialaisuutisia.
Sää on ollut tuulista tai jopa erittäin tuulista tässä
ankkuripaikallakin. Sadekuuroja olemme saaneet päivittäin, mutta edelleenkin
onnekkaasti olemme onnistuneet olemaan sisätiloissa tai Neetissä niiden aikana.
Suomalaisveneistä Osprey oli täällä ankkurissa ja lähti nyt
kohti pohjoista. Se laivataan kevään tullen Saksaan. Lumikki on ollut täällä
koko ajan viime käynnistämme lähtien. Suvi2 tuli torstaina ja on nyt poijussa
satakunta metriä meidän edessämme. Näimme Alpoa marinan konttorissa ja
vaihdoimme viimeiset kuulumiset.
Neetissä vallitsee nyt matalapaine peräsinongelman
hoitamisen etenemättömyyden vuoksi. Paikallaan notkuminen (pakollinen
sellainen) ei ole meidän juttumme!
Ruoka-asiatkaan eivät juurikaan naurata: useimmiten
ostaessamme lihaa se on lähes tai täysin syötäväksi kelpaamatonta. Viimeksi
ostimme suolattua paistia, joka oli niin suolaista, että merimiespihvi meni
täysin pilalle. Pakastevihannekset ovat mauttomia ja tuoreet – no jaa. Jos ne
ottaa kylmähyllystä, ne pilaantuvat alta aikayksikön ja ei-kylmähyllyjen
tuotteet eivät herätä juurikaan intohimoja. Yritämme psyykata itsemme tyytymään
tarjontaan ja kehittelemään niistä herkkuja, mutta henkisen matalapaineen
vallitessa se ei oikein tahdo onnistua.
Saadaksemme vähän vaihtelua kävimme varaamassa vuokra-auton
täksi päiväksi (perjantai). Olimme sopineet noudon ja paperisodan hoitamisen
kello kahdeksaksi. AVIS-toimipiste on marinan konttorin yhteydessä ja olimme
ovella – tapamme mukaan – jo viittä vaille. Marinan konttori saatiin auki 8.05
eikä AVIS-henkilökunta ollut suvainnut saapua paikalle vielä 8.20. Hiha paloi.
Jätimme lapun, jossa peruutimme autonvuokrauksen.
Kävimme kahdessa muussa autovuokraamossa saadaksemme auton
maanantaiksi. Toisessa myytiin ei-oota, toisessa hinnat olivat liian suolaiset.
Se sitten siitä rentouttavasta reissusta tutustumaan Martiniquen maisemiin ja
rommitislaamoon, jossa olimme aikoneet käydä. Katsotaan nyt sitten ensi
viikolla uudelleen. Edellisellä reissulla kävimme autoilemassa Martiniquella ja
pidimme siitä kovasti. Toivottavasti saamme auton vuokratuksi sopivana päivänä
– peräsinasia on kuitenkin prioriteetti numero yksi.
Juttelimme eilisiltana siitä, miten kaikki arkipäiväistyy –
jopa Karibialla oleminenkin. On lämmintä, aurinko paistaa (milloin ei satu
satamaan), ei ole kiirettä minnekään…mutta ei se riitä! Vaikea näistä asioista
on nauttia, kun et itse pysty vaikuttamaan tekemisiisi vaan ole jumissa, kuten
me nyt peräsimemme kanssa. Päätimme yrittää kovasti positiivista ajattelua –
tämäkään teksti ei kyllä ihan siltä näytä!
No, ehkä ensi viikolla asiat alkavat edetä ja tunnelma
Neetissäkin alkaa kohota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti