Le Marin (11 . – 16.2.2018)



Viikko on mennyt vähän kuin jäitä poltellessa – enimmäkseen odotellen ja aikaa tappaen.

Viikonlopun jälkeen telakan konttori oli kiinni vielä maanantaista keskiviikkoon, joten vasta torstaina (maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona turhaan siellä käytyämme) saimme varatuksi nostoajan ja telakkapaikan – keskiviikoksi 21.2! Täällä on jotkut purjehduskisat ja lisäksi karnevaaliaika aiheutti ruuhkaa telakoinnissa – huolimatta kahdesta Travellifitistä.

Metallifirman kanssa saimme sovituksi (jahdattuamme aikamme firman omistajaa Kasimiria), että sieltä tullaan katsomaan peräsintämme heti noston jälkeen keskiviikkona ja he ottavat korjauksen työn alle.

Vaikka karnevaalit aiheuttivat telakan konttorin kiinniolon kolmeksi päiväksi, karnevaalit eivät näkyneet täällä Le Marinissa oikeastaan laisinkaan. Kaupan kassa oli kirjava peruukki päässään ja siinäpä oikeastaan kaikki, lukuun ottamatta iltaisin kuuluvaa rummutusta, johon olemme jo ehtineet tottua. Kysyimme asiasta marinan konttorista, mutta siellä kerrottiin, että varsinainen karnevaalihumu on Fort de Francessa. Harmi. Olisi ollut mukavaa nähdä vähän sitä meininkiä, mutta Fort de Franceen bussilla matkustaminen karnevaalien takia ei huvittanut.

Olemme käyneet kaupoilla, lueskelleet ja käyneet ravintolassa lukemassa uutisia ja tietysti myöskin Olympialaisuutisia.

Sää on ollut tuulista tai jopa erittäin tuulista tässä ankkuripaikallakin. Sadekuuroja olemme saaneet päivittäin, mutta edelleenkin onnekkaasti olemme onnistuneet olemaan sisätiloissa tai Neetissä niiden aikana.

Suomalaisveneistä Osprey oli täällä ankkurissa ja lähti nyt kohti pohjoista. Se laivataan kevään tullen Saksaan. Lumikki on ollut täällä koko ajan viime käynnistämme lähtien. Suvi2 tuli torstaina ja on nyt poijussa satakunta metriä meidän edessämme. Näimme Alpoa marinan konttorissa ja vaihdoimme viimeiset kuulumiset.

Neetissä vallitsee nyt matalapaine peräsinongelman hoitamisen etenemättömyyden vuoksi. Paikallaan notkuminen (pakollinen sellainen) ei ole meidän juttumme!

Ruoka-asiatkaan eivät juurikaan naurata: useimmiten ostaessamme lihaa se on lähes tai täysin syötäväksi kelpaamatonta. Viimeksi ostimme suolattua paistia, joka oli niin suolaista, että merimiespihvi meni täysin pilalle. Pakastevihannekset ovat mauttomia ja tuoreet – no jaa. Jos ne ottaa kylmähyllystä, ne pilaantuvat alta aikayksikön ja ei-kylmähyllyjen tuotteet eivät herätä juurikaan intohimoja. Yritämme psyykata itsemme tyytymään tarjontaan ja kehittelemään niistä herkkuja, mutta henkisen matalapaineen vallitessa se ei oikein tahdo onnistua.

Saadaksemme vähän vaihtelua kävimme varaamassa vuokra-auton täksi päiväksi (perjantai). Olimme sopineet noudon ja paperisodan hoitamisen kello kahdeksaksi. AVIS-toimipiste on marinan konttorin yhteydessä ja olimme ovella – tapamme mukaan – jo viittä vaille. Marinan konttori saatiin auki 8.05 eikä AVIS-henkilökunta ollut suvainnut saapua paikalle vielä 8.20. Hiha paloi. Jätimme lapun, jossa peruutimme autonvuokrauksen.

Kävimme kahdessa muussa autovuokraamossa saadaksemme auton maanantaiksi. Toisessa myytiin ei-oota, toisessa hinnat olivat liian suolaiset. Se sitten siitä rentouttavasta reissusta tutustumaan Martiniquen maisemiin ja rommitislaamoon, jossa olimme aikoneet käydä. Katsotaan nyt sitten ensi viikolla uudelleen. Edellisellä reissulla kävimme autoilemassa Martiniquella ja pidimme siitä kovasti. Toivottavasti saamme auton vuokratuksi sopivana päivänä – peräsinasia on kuitenkin prioriteetti numero yksi.

Juttelimme eilisiltana siitä, miten kaikki arkipäiväistyy – jopa Karibialla oleminenkin. On lämmintä, aurinko paistaa (milloin ei satu satamaan), ei ole kiirettä minnekään…mutta ei se riitä! Vaikea näistä asioista on nauttia, kun et itse pysty vaikuttamaan tekemisiisi vaan ole jumissa, kuten me nyt peräsimemme kanssa. Päätimme yrittää kovasti positiivista ajattelua – tämäkään teksti ei kyllä ihan siltä näytä!

No, ehkä ensi viikolla asiat alkavat edetä ja tunnelma Neetissäkin alkaa kohota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti