Suomi - Portimão / 25.2. - 19.3.2020

Kevät on tullut Portimãoon!
Puihin alkaa ilmestyä lehtiä ja monenlaiset kukat ovat auenneet.

Pääsimme kuin pääsimmekin takaisin Neetille huolimatta koronaviruksen aiheuttamista rajoituksista lentoliikenteeseen ja yleensäkin liikkumiseen missä tahansa. Tänään täällä Portugalissa alkaa poikkeustila. Tällä hetkellä ei vielä ole liikkumisrajoituksia eikä muuta sellaista, mutta poikkeustilan julistamisen myötä niitä voidaan määrätä. Nyt olen tyytyväinen Suomi-Algarve-seuraan liittymisestäni, koska sieltä tulee suomenkielisiä tiedotteta asiaan liittyen.

Karin sisaren ja veljen vaimoineen piti lähteä kanssamme samaa matkaa Portimãoon pariksi viikoksi, mutta koronatilanteen vuoksi heidän matkansa piti perua. Hotellin peruutus olikin melkoinen operaatio ebookersin asiakaspalvelun linjoilla roikkumisineen ja lukuisina sähköpostiviesteineen. Lopulta, pitkän taistelun jälkeen, näyttää siltä että hotellimaksut saadaan takaisin.

Kolmen viikon Suomen-reissullamme ehdimme tehdä yhtä ja toista huolimatta koronaviruksen aiheuttamasta hässäkästä.

Lento Portugalista oli jopa etuajassa Helsingissä, mutta Jukka oli jo meitä vastassa. Ajaa hurautimme saman tien Nurmijärjelle ”kaalivarastolle”, jossa (asuntoautomme) Essi oli säilytyksessä. Paikan omistaja oli erehtynyt saapumispäivästämme eikä ollut paikan päällä, mutta saapui pian Karin soitettua hänelle.

Olin lukenut Facebookin (!!!) Karavaanareiden sivuilta monenlaisia juttuja hiiristä, jotka mellastavat talven aikana kulkimissa ja tietenkin jännäsin, onko meillä käynyt kutsumattomia vieraita. Ei ollut. Kaikki Essissä oli oikein hyvin.

Suuntasimme suoraan Vuosaareen varastolle, jonne veimme ylimääräiset matkatavarat ja nappasimme sieltä mukaamme Essistä talvisäilöön siirtämämme tavarat, vuodevaatteet, kuivamuonat ja tietenkin myös talvikamppeita. Sää tuntui tosi kylmältä, tuuli oli jäätävä ja pakkasta kymmenkunta astetta.

Poikkesimme ruokakaupassa ja ajoimme Rastilaan, jossa otimme ensi töiksemme torkut, sillä yölennolla emme olleet saaneet juurikan nukutuksi. Sitten päivä menikin joutuisasti tavaroita purkaessa ja käydessämme taloksi Essiin. Lämmityslaite toimi ja olomme oli kaikin puolin mukava ja mielialamme korkealla.

Karavaanarinoviiseina meillä ei ollut ihan kaikki asiat hallussa. Seuraavana aamuna Rastilasta lähtiessämme ajoimme harmaaveden tyhjennyspaikalle. Hanassa olleet vesitipat olivat jäätnyneet ja hana oli jumissa! Itse säiliö on lämpimässä tilassa, mutta hana on ulkopuolella. Ei auttanut muu kuin ajaa takaisin omalle paikalle sähkön ääreen ja käydä vielä pyytämässä henkilökunnalta sopiva adapteri, jotta Kari saisi sulatettua hanan lämpöpuhaltimella.

Operaation aikana googlettelin ohjeita harmaavesisäiliön käytöstä talvella ja löysin ohjeen laittaa säiliöön suolaa. Sen teimmekin tämän jälkeen muutaman kerran, kunnes Kari hoksasi, että tuulilasinpesuneste hoitaa saman asian helpommin.

Viikonloppuna lapset olivat kanssamme. Kävimme Laurin säbäharjoituksissa ja lauantaina Suvilla piti olla jalkapallo-ottelu, mutta valitettavasti äkillinen oksennustautikohtaus esti siihen osallistumisen. Onneksi pahoinvointi meni pian ohi ja sunnuntaina pääsimme käymään Siuntion kylpylässä uimassa. Yllättävän vähän siellä oli asiakkaita.

Lunta ja räntää satoi lauantaina ja sunnuntaina reilusti ja maa oli ihan valkoinen. Sunnuntai-iltana alkoi rankka vesisade, jota riitti koko yön. Aamulla lumesta ei ollut enää jälkeäkään.
Saatuamme suru-uutisia Kokkolasta päätimme tehdä Pohjanmaan-kierroksen. Matkan varrella kävimme Tampereella tervehtimässä äitiäni. Tampereen tienoilla maassa oli taas lunta – tai oikeammin sanottuna loskaa.

Kokkola – Veteli - Perho - Leivonmäki- kierroksella tapasimme Karin sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Oli mukava kuulla kuulumiset ja tietekin saimme nauttia saunomisesta ja ruhtinaallisesta vieraanvaraisuudesta.

Helsingissä ehdimme tavata myös venekerholaisia ja käydä kylässä serkkuni ja hänen miehensä luona.

Monninkylässä kävimme useamman kerran ja siellä Kari ja Tapio vaihtoivat Essiin uudet akut. Entinen hupiakku ilmeisesti veteli viimeisiään.

Valitettavasti Suvin ja Laurin perheessä oli flunssanpoikasta liikkeellä, joten emme enää uskaltaneet ottaa lapsia kanssamme viikonloppua viettämään, vaikka niin olimme suunnitelleetkin. Kuopion-mökillekään (saaressa, viiden kilometrin vesimatka), ei ollut menemistä kehnon jäätilanteen vuoksi. Äitini hoivakotiin asetettiin vierailukierto, joten sinnekään emme päässeet.

Vähän harmitti. Varsinkin yllä mainittujen asioiden vuoksi tulimme Suomeen. ”Lomamme” loppuaika meni enemmän tai vähemmän aikaa tappaessa. Vettä satoi lähes joka päivä, oli kylmää ja tuulista muutamaa aurinkoista päivää lukuun ottamatta.

Ikaalisten kylpylän ranta

Kiertelimme siellä täällä, yövyimme muun muassa Ikaalisissa, Hyvinkäällä (Best Caravanin ilmainen matkaparkki sähköllä), Järvenpäässä Tuusulanjärven rannalla, Mustikkamaalla, Kulosaaressa, Hietalahdessa, Vuosaaressa ja Rastilassa.

Tulipahan harrastettua lähiseutumatkailua ja Helsingissäkin kävelimme monessa sellaisessa paikassa, jossa en ollut ennen käynytkään. Hyvinkäällä kävimme rautatiemuseossa. Mukava paikka, hienoja junia ja mielenkiintoista tietoa Suomen rautatiehistoriasta. Olimme ainoat asiakkaat!

Keisarillinen junanvaunu

Kivinokan alue Kulosaaren kartanon ”takana” on melko erikoinen. Pitkin metsää on pikkuruisia, vain helsinkiläisille tarkoitettuja, maksimissaan 12 neliömetrin suuruisia mökkejä. Koko ympäristö on yhteistä aluetta, omia pihoja ei ole laisinkaan. Näimme yhden myyti-ilmoituksen, 36 000 euroa. Mielestämme aika suolainen hinta noin pienestä mökistä. No, ihan keskellä kaupunkia tietenkin ja luonnon helmassa…

Mökkejä Kivinokalla

Aivan Kivinokan vieressä on Marjaniemen siirtolapuutarha-alue. Olemme käyneet muillakin helsinkiläisillä siirtolapuutarha-alueilla ihastelemassa mökkejä ja pihoja, ja tämä on myös tavattoman viehättävä miljöö.

Näkymä Kivinokalta Vanhankaupunginlahdelle. Muutama joutsen uiskenteli vedessä ja jokunen lintubongarikin oli jo liikkeellä kiikareinen. 

Monenlaista tavaraa kävimme taas ostamassa mukaamme: uusi pumppu Neetin vessaan, kumijoustin katkenneen tilalle (täälläpäin niitä ei ole saatavissa), lakkaa, karhennettua teippiä, vedenkestävää EriKeeperiä, Karille uudet Crocsit (kokoa 47 ei löydy täältä) ja lääkkeitä. Lisäksi tietysti Suomi-herkkuja: sinappia, voileipäpikkelsiä, irtoteetä, kahvia, pikakaurapuuropusseja, ruiskuppeja, varrasleipää, hapankorppuja ja tietysti oikeata ruisleipää.

Kun vielä pakkasimme laukkuihimme lämmintä vaatetta mahdollisesti kylmän Suomeen-purjehduksen varalta, ne taas kerran olivat täpö täynnä. Olin optimistisesti kuvitellut ottavani mukaan kelluntahaalarini (tosi kätevä, kun ei tarvitse alle muuta kuin ohuen vaatekerroksen), mutta se piti jättää varastoon.
Essin matkamittariin kertyi kolmen viikon ”lomamme” aikana hiukan alle 2 000 kilometriä.

Korona-hässäkkä paheni päivä päivältä lähtöpäivämme lähestyessä. Lentoja peruttiin, monen maan rajat enemmän tai vähemmän suljettiin ja poikkeustiloja julistettiin. Jännäsimme kovasti, että pääsemmekö laisinkaan 1) lähtemään Suomesta 2) Portugaliin 3) joudummeko karenssiin.

Ylimääräisenä jännityksen aiheena oli vielä se, että saatan saada vahvoista tuoksuista/vedosta/kylmän ja lämpimän vaihtelusta/tai vaikka mistä pahoja yskän- ja nuhakohtauksia. Pelkäsin, että jos sellainen tapahtuu lentoasemalla, matkamme tyssää siihen. (Ei onneksi kuitenkaan. Otin aamulla tupla-annoksen allergialääkettä ja imeskelin lentoasemalla yskänpastilleja.)

Helsinki-Vantaan lentoasema

Lähtöämme edeltävänä iltana TAPilta tuli viesti, että lennon lähtö viivästyisi parilla tunnilla, mutta pyydettiin kuitenkin saapumaan lentoasemalle aikataulun mukaisen lähtöajan mukaan. Olimme siis asemalla jo kello 4.30. Autiota, vain muutama ihminen liikkeellä. Matkalaukkujen luovutuksessa ja turvatarkastuksessa ei minkäänlaista jonoa. Turvatarkastuksen jälkeen odotushalleissa oli myös lähes tyhjää. Lähtevien lentojen ilmoitustaululla oli paljon enemmän peruutettuja kuin lähteviä lentoja.

Jokin aika sitten oli lehdissä tieto, että lentoaseman pahin pöpöpaikka on turvatarkastuksen tavarakaukalot. Olimme ostaneet Puuilosta kahden euron neulekäsineet, joilla voi käyttää kosketusnäyttöä. Otimme ne nyt käyttöön ja niitä olemmekin käyttäneet julkisissa tiloissa sen jälkeen (silloin kun olemme muistaneet, onneksi useimmiten).

Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen pääsimme koneeseen, joka lähti 8.10. Jatkolentomme Faroon olisi ollut vajaan tunnin kuluttua Lissaboniin saavuttuamme, mutta lähdön viivästyttyä joutuisimme harmiksemme odottamaan seuraavaa jatkolentoa Lissabonissa neljä tuntia.

Kone oli lähes tyhjä. 260 matkustajan koneessa oli nyt kolmisenkymmentä matkustajaa! Tarjoilua ei ollut koronaviruksen vuoksi. Asiasta kerrottiin matkatavaroiden luovutuksessa, joten olimme osanneet varautua siihen.

Lissabonin lentoasemalla oli jo enemmän vilinää ja vilskettä. Monet matkustajat liikkuivat ”kuonokoppa” kasvoillaan ja kumihansikkaat kädessä. Ravintola-alueella pöytiin oli liimattu joka toisen paikan kohdalle lappu, jossa kehotettiin pitämään välimatkaa muihin ihmisiin. Hampurilaispaikoissa tilaukset piti tehdä viivan takaa metrin päästä asiakaspalvelutiskistä. Käsieenpesumuistutuksia oli liimattu seinille. Täälläkin näytti peruutettujen lentojen määrä olevan suurempi kuin lähtevien.












Lento Faroon kesti vajaan tunnin. Nyt jännäsimme taas: olisiko lentoasemalla joku tarkastus ja määrättäisiinkö meidän karanteeniin? Helpotus. Ei mitään. Ketään ei ollut edes katsomassa ulos lähteviä matkustajia. Turva-alueen ulkopuolella odotushallissa oli vartijan seurassa yksi henkilö punainen risti selässään. Ehkä varmuuden vuoksi, emme tiedä. Ainakaan hän ei edes katsellut saapuvia matkustajia.

Emme jaksaneet ajatellakaan taksi-juna-taksi- matkaa marinaan, joten olin tilannut netin kautta taksin lentoasemalle. Kyyti olikin meitä odottamassa. Oikein palvelualtis ja mukava taksikuski. Matkan hinta olisi ollut 54 euroa, mutta hänen kysyessään haluammeko päästä nopeammin perille (= moottoritietä), hinta oli 59 euroa. Ei paha.

Vettä satoi kaatamalla ja lämpötila Farossa oli vain 10 astetta! Huh huh.

Portimãossa lämmintä oli sentään jo 13 astetta ja vesisadekin lakkasi. Neetillä kaikki oli hyvin. Keulapurjeen rullalaitteen osa oli toimitettu veneeseen sopimuksen mukaan.

Kari veti sähköt, laittoi lämmityslaitteen hurisemaan ja täytti vesitankin. Minä purin enimpiä tavaroita ja sitten olikin aika nauttia kuohujuomaa ja suomalaista ruisleipää onnellisen kotiinpaluun kunniaksi!

Seuraavana aamuna kävimme heti marinan konttorin avauduttua kysymässä, millainen tilanne Portimãossa on. (Sisään konttoriin sai mennä vain yksi asiakas kerrallaan.) Onko jotain rajoituksia tms. Ei kuulemma mitään erikoista, kaupoissa asiakasrajoituksia ja osa ravintoloista kiinni. Illalla saattaisi tulla mahdollisesti poikkeustilapäätös.

Purimme matkalaukut ja järjestelimme tavaroita. Kello 10 olimme ruokakaupan edessä piiiiiiiitkän ostoslistan kanssa. Kauppa, joka normaalisti aukeaa jo kello 8, avattaisiinkin vasta klo 11. Lampsimme siis joen rantaan puistonpenkille tuulen suojaan tappamaan aikaa. Onneksi aurinko paistoi mukavasti.

Jonotusta Pingo Doceen

Palatessamme kaupalle juuri ennen sen avaamista, sen edessä oli pitkä jono! Turvavälein tietysti. Vain yksi ovi oli käytössä ja kaksi vartijaa laskemassa sisään tulijoita. 50 päästettiin sisään ja me olimme viimeiset sisään pääsijät! (Pois lähtiessämme lähtijät laskettiin myös ja saman verran asiakkaita päästettiin sisään.)

Täällä ei hamstrausvimma ollut iskenyt vaan hyllyissä oli tavaraa normaalisti. Mukanamme oli ”mummokärry” ja keräsimme ruokaa useiksi päiviksi. Melkoinen kuorma sitä kertyikin.
Paluumatkalla Timo ja Anna yhyttivät meidät ollessaan matkalla marinaan auttamaan suomalaista Fifth-elementin seiloria, joka tarvitsi jonkinlaista apua.

Illalla kävimme kävelyllä Praia da Rochan turistikadulla. Kovin oli hiljaista ja autiota. Muutama matkamuistokauppa ja kahvila oli auki, tänään aamupäivällä oli vieläkin vähemmän liiketoimintaa. Rannan ravintolat kaikki olivat kiinni ja vain muutama ihminen liikkeellä.

Nyt aiomme pitää itsemme mahdollisimman hyvin eristyksissä muista ihmisistä. Toivomme kuitenkin, ettei ulkonaliikkumiskieltoja tulisi, sillä aika tavalla aika saattaa tulla pitkäksi, jos joudumme kököttämään Neetissä. Minulla on kylläkin varattuna runsaasti villa- ja virkkauslankoja kaiken varalta ja nettikirjat on onneksi keksitty – jos niitä nyt sitten on saatavilla. Joku muukin saattaa niitä tarvita Suomen kirjastojen ollessa kiinni ja ulkonaliikkumisrajoitusten voimassa ollessa.

Kaikesta huolimatta toivotamme kaikille koronavapaata ja mukavaa kevättä!