Portimão / 10. - 18.12.2019

Toope, Tonttu ja muu Neetin väki toivottavat hyvää joulua!

Kello soi keskiviikkoaamuna jo kello kuusi. Halusimme päästä Faroon jo heti aamusta ja tähtäsimme kahdeksan jälkeen lähtevään junaan. Koska emme tienneet, miten kauan taksin saaminen kestäisi, olimme liikkeellä hyvissä ajoin.

Tivoli-hotellista tilattiin meille taksi ja se saapuikin jo kymmenen minuutin kuluttua. Aamu oli kylmä ja jo taksia odottaessamme hytisimme vilusta. Junan lähtöön oli sitten aikaa yli tunti ja sitä kuluttelimme tee- ja kahvikupposten ääressä kylmässä asemaravintolassa, yhtä kylmässä asemahallissa ja vielä kylmemmässä ulkoilmassa. Harmitti, ettei tullut laitetuksi kalsareita farkkujen alle!

Junassa onneksi sentään oli lämmitys ja reilun puolentoista tunnin junamatkan aikana saimme itsemme suunnilleen lämpimiksi. Maisemat matkalla olivat melko mitäänsanomattomat. Asutusta oli koko ajan näkyvissä, välillä kyliä ja välillä vain yksittäisiä asumuksia siellä täällä. Appelsiiniviljelmiä oli molemmin puolin rataa todella runsaasti. Muutama kukkula häämötti vähän kauempana, mutta rata kulki melko tasaisen maiseman halki.

Rautatieasemalta suunnistimme ensi töiksemme turisti-infoon saadaksemme kaupunkikartan. Info löytyi helposti ja sieltä saimme kaupunkikartan lisäksi ostetuksi oikein hyvän kartan koko Portugalista. (Praia da Rochan turisti-infossa ei ollut juuri mitään esitteitä saatavilla, eikä myöskään kyseistä karttaa kaupan.)

Faro on kaukana meren rannasta jokisuistossa eikä siellä ole satamaa suuremmille veneille. Aivan kaupungin keskustassa on satama-allas pienveneille. Junan ikkunasta näimme ohimennen purjeveneiden mastoja, mutta kävi ilmi, että ne olivat telakalla.

Vanhan kaupungin alue on melko suuri. Kadut ovat kauniisti kuvioituja ja erilaisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita on vieri vieressä. Tuli vähän sellainen olo, että nyt ollaan taas turistialueella. Väkeä oli kuitenkin liikkeellä aika vähän, ehkä osittain säänkin vuoksi.Vettä ripsutteli vähän väliä.

Ei kuitenkaan tarvinnut kuin poiketa muutaman kadun päähän, niin vastaan tuli toinen todellisuus. Rähjäisiä, osa asumattomia taloja joiden seinät ovat täynnä kaikenlaista sotkua. Tyhjillään olevia liikehuoneistoja.

Syrjäkadun kuppilan ovivahti

Ruokapaikkoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon ja hyvän aikaa kiertelimme pitkin katuja, ennen kuin osasimme tehdä valintamme. Päästyämme sisälle ravintolan perälle iski hetkiseksi katumus: ei yhtään muuta asiakasta. Ruoka oli kuitenkin oikein hyvää ja palvelu tietenkin erinomaisen ystävällistä. Eikä hintakaan päätä huimannut!

Ruokapaikkamme somistusta

Jälkiruoaksi halusimme nauttia Irish Coffeet jollain terassilla rannan läheisyydessä, sillä aukinkokin oli tullut esiin. Taas käveltiin. Oli olutbaaria ja kahvilaa, mutta ei Irish Coffeeta saatavilla. Vihdoin löysimme oikean paikan ja nautimme auringonpaisteessa oikein hyvät – ja turistihintaiset – juomat.

Neljän jälkeen läksi paluujunamme. Oli mukava lepuuttaa jalkojaan, sillä olimme olleet jaloillamme suurimman osan päivästä. Aseman edessä oli onneksi vapaa taksi ja nopeasti pääsimme taas kotiin.

Lucian-päivänä kävimme kirkossa. Suomi-Algarve seura järjesti kauneimmat joululaulut-tilaisuuden Nossa Senhora do Amparo-kirkossa. Tai siis luulimme menevämme kauneimpiin joululauluihin, mutta itse asiassa kyseessä olikin joulujumalanpalvelus, jossa virsien sijaan laulettiin joululauluja. Väkeä – siis suomalaisia – oli paikalla yllättävän paljon, arviomme mukaan satakunta.

Joulukuusta kirkossa ei ollut, vaan suuri joulukuvaelma. Aurinkorannikolta tullut nuori pappi tutki sitä pitkään ja hartaasti ja kertoi tilaisuuden alussa, miksi oli niin tehnyt: Espanjassa on tapana ”piilottaa” jonnekin kuvaelmaan kakalla oleva paimen, jota lapset sitten innokkaasti yrittävät löytää. Tarinan mukaan yhdelle paimenista oli tullut kova hätä matkalla Jeesusta katsomaan, ja siksi tämä ”tapahtuma” on mukana espanjalaisissa joulukuvaelmissa. Tässä ei ollut, kertoi pappi.

Näitä löytyi paikallisen marketin hyllyltä. Turhaan tuli raahatuksi lentokoneella Suomesta asti!

Muutoin päivät ovat menneet normaaliin malliin: kauppareissuja, pyörälenkkejä, kävelylenkkejä, käsitöitä, sudokuja, radion kuuntelua ja TV:n katselua. Sunnuntai oli erityisen sateinen ja sen vietimmekin muutamaa pikku kävelylenkkiä lukuunottamatta urheiluohjelmien parissa: naisten kymppi, naisten ampumahiihtoa, jääkiekkoa ja miesten 15 kilometrin hiihto. Jännättävää riitti, mutta valitettavasti mitään mitalisadetta ei tällä kertaa tullut. Myös Al-Hol- hässäkkää on tullut seuratuksi mielenkiinnolla.

Vettä on satanut yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä. Onneksi täällä sateet tulevat ja menevät, joten aina jossain raossa voi uloskin lähteä. Sateisinakin päivinä päivälämpötilat ovat olleet useimmiten 16 – 17 asteen luokkaa.

Nyt on muutaman päivän ollut melko tuulista ja samaa on luvassa sunnuntaihin asti. Kävimme tänä aamuna (torstai) aallonmurtajalla ihastelemassa aaltoja. Se oli suljettu puomilla (joka oli kaatunut) ja poliisikin oli paikalla. Ei hän kuitenkaan meitä eikä muitakaan kieltänyt menemästä aallonmurtajalle. Voi olla, että jos tuulet jatkuvat ennusteiden mukaiseksi, aallonmurtajalle ei todellakaan ole asiaa. Yläveden aikana aallot voivat pyyhkiä sen yli. Tänään siellä käydessämme vesi oli jo laskussa ja aallot kävivät jo aika lähellä.

Marinaan saapui suomalainen kuunari Zangra. Näimme sen suihkureissullamme vastaanottolaiturissa ja kävimme vaihtamassa muutaman sanasen. Heillä ei ollut vielä tarkkaa suunnitelmaa jatkosta. Suunta on Välimerelle päin, mutta mahdollisesti alus nostetaan ensin telakalle pohjan puhdistusta varten.

Muutama hajahuomio:

Kadut ja tienvarret ovat täällä todella siistejä. Ei roskia. Mutta täällä onkin vielä toiminnassa Suomesta jo aikapäiviä sitten kadonnut ammattikunta eli kadunlakaisijat. Heitä kulkee pitkin katuja kärryineen ja hyvää työtä tekevätkin… tai sitten täällä ei heitellä roskia maahan!

Talvi on tullut tännekin. Lehtipuut pudottavat lehtiään maahan tai sitten lehdet kuivuvat paikalleen. Puut alkavat näyttää jo aika paljailta. Kukkivia kasveja ei ole kovinkaan paljon näkyvissä.
Jalkakäytävistä ja risteysalueista nyt puhumattakaan.

Jouluaattoon ei ole enää kauan, joten toivotamme kaikille rauhallista joulua!

Portimão / 2. - 9.12.2019

Sää on onneksi parantunut huomattavasti. Aurinko on monena päivänä paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja päivälämpötila on kivunnut jopa 20 asteeseen. Tätäkin kirjoittelen sitloorassa auringonpaisteessa topissa ja shortseissa. Kyllä meidän nyt kelpaa! Useita talvia täällä viettäneet sattumalta tapaamamme suomalaiset ovatkin kertoneet, että edellisten viikkojen koleahkot säät ovat olleet poikkeuksellisen kylmät. Toivottavasti nämä lämpimät jatkuvat!

Saimme Mikeltä vastauksen tarjouspyyntöömme pappakuomusta ja salongin patjastoista. Ei se mitään halpaa hupia tule olemaan, mutta kun tarvitaan niin tarvitaan. Ilmoitimme hyväksyvämme tarjouksen, mutta pyysimme vielä sähköpostitse vahvistuksen aikatauluista. Sen verran olemme täällä maailmalla oppineet, että aikataulut on syytä sopia tarkasti. Muuten asiat saattavat venyä ja venyä.

Aloitimme itsenäisyyspäivän vieton virittämällä Neetiin juhlaliput. Tuula ja Jussi tulivat Lagosista ja heidän kanssaan päivä sujui rattoisasti. Ensin vietimme aikaa Neetissä ja illalla kävimme vielä rantaravintolassa syömässä. Mukavaa oli!

Kaupungilla on ollut monenlaisia tapahtumia: lasten ja aikuisten juoksukilpailut ja optimistijollapurjehduskisat. Emme suoriutuneet niitä katsomaan, oli olevinaan muuta puuhaa.
Rantabulevardille on viritelty lapsille joulujuttuja, esimerkiksi jonkinlainen joulupukin maja. Joulupukkikin siellä näyttää silloin tällöin olevan paikalla ja suomalaisittain katsoen kovin kummallisissa asuissa olevia joulutonttuja.

Kaduilla on jouluvaloja ja muutamalla aukiolla tyyliteltyjä joulukuusia, mutta varsin maltillista jouluhössötys täällä on verrattuna Suomeen. Kaupoissa toki jouluherkkuja, lahjatavaraa ja muuta krääsää on esillä, mutta varsin maltillisesti. Ja joulumusiikkikaan ei tunge korviin joka paikassa!

Olemme kävelleet ahkerasti. Välillä hyötyliikuntaa kaupoille, mutta myös ihan lenkkeilytarkoituksessa. Eräänä päivänä läksimme Praia de Rochalta länteen päin kohti Alvorin kylää. Aivan mielettömän upeita uskomattomien kalliojyrkänteiden reunustamia hiekkarantoja! Juuri näitä on kaikissa Algarvea esittelevissä matkailumainoksissa. Osuimme myös aivan mainiolle ”puskaparkkipaikalle” erään hiekkarannan läheisyydessä. Olemme jo alkaneet katsella ympärillemme asuntoautoilijan näkökulmasta!

Keskiviikkona kävimme Marianon baarissa yhteislaulutapahtumassa. Tupa oli täynnä suomalaisia ja oli mukavaa laulaa vanhoja tuttuja lauluja kahden haitarin säestyksellä.

Suomalaisiin olemme törmänneet lähes päivittäin, milloin jossain kaupassa, milloin kadulla. Todella monet ovat viettäneet täällä jo monia talvia.

Koska WiFi toimii melko hyvin, olemme seuranneet televisiosta kiinnostuneina Suomen poliittistä hässäkkää.

Kaikenlaista puuhaa normaalien arkiaskareitten lisäksi on riittänyt lähes joka päivälle: pyykkiä, tupakansytyttyimen asennus toimintakuntoon, maston säätelyä ja tällä hetkellä Kari on liimaamassa kumiveneen hankainta paikalleen. Onneksi venetarvikeliikkeestä löytyi oikeanlaista liimaa!

Todennäköisesti lähdemme huomisaamuna junalla Faroon ja palamme illalla kotiin. Ajattelimme tutustua lähiympärisöön ensin julkisilla kulkuvälineillä. Ehkä vuokraamme auton jossain vaiheessa myöhemmin ja laajennamme sillä reviiriämme.

Portimão / 24.11. - 1.12.2019

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuva itsenäisyyspäiväjuhlasta Atlantin ylityksellä vuonna 2017.

Sunnuntaina 24.11. juhlistimme 30-vuotismerkkipäiväämme syömällä ulkona. Hyvän aikaa kiertelimme katsastamassa Praia da Rochan ruokapaikkoja, ennen kuin päädyimme hiekkarannan käytävän varrella olevaan ravintolaan.

Valinta oli onnistunut: ruoka oli hyvää ja henkilökunta rentoa ja ystävällistä. Kuvia ruoka-annoksista ei listalla ollut, joten hiukan epäsuhtaiset annokset tulimme tilanneeksi. Onneksi Kari otti alkukeiton ja minun ribseistäni jäi hänellekin.

Suomi-Algarve-seuran toimisto oli todella hankala löytää. Google Mapsista ja karin Here-karttaohjelmasta huolimatta (tai ehkäpä niiden takia!) kuljmme välillä ihan väärään suuntaan. Totta kai meillä oli paperikarttakin mukana, mutta portugalilaiseen tapaan vain harvoissa kadunkulmissa on kadun nimet, talonumeroista nyt puhumattakaan. Kaiken kukkuraksi satoi vettä, joten auringostakaan ei ollut apua suunnistuksessa…

Löytyihän se toimisto vihdoin viimein ja saimme siellä oikein mukavaa palvelua. Seuraavaksi etsimme Continente-ostoskeskuksen. Ostokset tehtyömme hortoilimme takaisin marinaan päin. Matkalla tapasimme yhdessä kadunkulmassa kolme suomalaista, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanasen.

Marine Canvas- firman Mike tuli tiistaina (vasta soitettuani perään, piti tulla maanantaina) käymään. Selitimme hänelle kaikki tarpeemme: uusi pappakuomu, salongin patjastot, mahdollisesti uusi sprayhood ja genoan korjaus. Nyt odottelemme tarjousta.

Suomalaisten kantapaikkanaan pitämä Mariano-pastelaria on kilometrin päässä marinasta. Kävimme tutustumassa siihen ja olihan siellä suomalaisia monessa pöydässä. Tutustuimme 85-vuotiaaseen Marttiin, joka on asustellut Portugalissa jo pitkään. Keskustelimme hyvän tovin elämästä Portugalissa, Portugalin kielestä ja paljosta muustakin. Martti on innokas kielten opiskelija ja muutaman päivän kuluttua kävinkin Marianossa ”treffeillä” hänen kanssaan ja sain monia hyviä vinkkejä portugalin ääntämyksestä ja monesta muustakin asiasta.

Joulukuvaelma Vanhassa kaupungissa

Karin piti saada polkupyörä. Kävelimme vajaan viiden kilometrin päässä olevaan suureen Decathlon-urheilukauppaan. Nyt olemme jo oppineet hyvän suunnistustaktiikan tässä kaupungissa ja löysimme hyvin perille. Ensin joen vartta riittävän pitkälle, sitten mahdollisimman suoraan kohteeseen. Emme yritäkään lähteä oikomaan näillä sinne tänne ristelevillä ”nimettömillä” tai kesken kaiken nimeään vaihtavilla kaduilla ja kujasilla.

Haikara pesii keskellä vilkasta liikennettö

Polkupyörä saatiin ostettua kohtuuhintaan ja matkalla vielä minullekin jotain: uusi paistinpannu entisen, aikansa palvelleen Kovanaaman tilalle. Eivät Kovanaamatkaan näemmä ole ikuisia!

Septitankki oli täyttynyt eikä suostunut tyhjentymään. Poistoputki tankin alaosassa on tukossa. Muutamana päivänä askartelimme vähän vähemmän miellyttävissä hommissa, ennen kuin tukoksen sijainti selvisi. Olemme yrittäneet etsiä kaupoista väkiviinaetikkaa ja/tai sitruunahappoa, joiden pitäisi pehmittää kalkkisaostumat. Ei ole vieläkään löytynyt! Olemme yrittäneet myös netistä löytämääni ”murskattu konetiskiaine + kuuma versi” -menetelmää. Tuloksetta. Saa nähdä milloin saamme homman kuntoon.

Nyt kun Karilla on polkupyörä, hänen oli helppo polkaista joen toisella puolella olevalle telakalle, jossa on muutama venetarvikeliike. Hän sai tilattua sieltä uuden starttiakun, joka tuotiin meille vielä samana päivänä kumiveneellä. Valitettavasti siinä olivat navat väärin päin, joten se piti viedä takaisin ja nyt odottelemme sitä oikeata versioita.

Sitlooran kompassipylväässä oleva tupakansytytin oli hapettunut pahasti Suomessa ollessamme eikäsuostunut heräämään henkiin puhdistamisesta huolimatta. Venetarvikeliikkeestä löytyi uusi, mutta nyt etsiskellään sille jotain aiempaa toimivampaa kiinnitysmenetelmää. Saa nähdä milloin jotain sopivaa löytyy.

Luulemme löytäneemme tämän kaupungin parhaan (tai meille sopivimman) ruokakaupan. Hyvän näköistä lihaa ja kalaa – ja ennen kaikkea myös sopivan pienissä pakkauksissa. Hyvät leivät ja kaikkea muuta mitä nyt saattaakaan tarvita. Tämä Lidl sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä, joten saamme hyvää hyötyliikuntaa kauppa-asioita hoidellessamme.

Olemme tavanneet suomalaisia siellä sun täällä, ihan sattumalta ja sovitustikin. Eräänä päivänä kävelyllä tapasimme polkupyörillä liikkeellä olevan pariskunnan, jotka ovat tulleet tänne etelään asuntoautollaan. Saimme heiltä monenlaisia hyviä vinkkejä seuraavaa talvea ajatellen.

Sunnuntaina Marianon baarissa oli joulumyyjäiset, joissa pistäydyimme. Tupa oli aivan täynnä. Myytävänä oli muun muassa joulukoristeita, villasukkia, sinappia, mustikoita ja saaristolaisleipää. Leivän takia sinne itse asiassa menimmekin ja onnekkaasti saimme ostetuksi viimeisen!

Lagosissa, 30 kilometrin päässä, golf-lomalla olevat venekerhoystävämme Tuula ja Jussi kävivät meitä tervehtimässä. Vaihdomme kuulumisia, rupattelimme niitä näitä maailman menosta ja lounastimme Neetissä. Ennen heidän paluutaan Lagosiin kävimme vielä ihastelemassa Praia da Rochan rantaa Fortaleza de Santa Catarinan näköalapaikalta.

Tuula ja Jussi tulevat tänne Portimãoon viettämään kanssamme itsenäisyyspäivää. Tosi mukavaa, sellainen juhlapäivä tuntuu hienolta, kun sen saa jakaa jonkun kanssa.

Valoa pimeyteen menetelmällä Tee-Siitä-Mitä-On-Saatavilla.

Sää on ollut edelleenkin vaihtelevaa, lämpötilat yön 10 asteen ja päivän 17 – 19 asteen välissä. Pieni sähköpatteri on päällä koko ajan ja silloin tällöin, usein aamuyöllä, Neetin oma lämmitinkin pääsee töihin. Lähes joka päivä on ainakin ripsauttanut vettä. Mitään pitkällisiä sateita ei onneksi ole ollut. Muutaman päivän on tuullut aika kovaa ja marinassa tuuli ulvoo vanteissa ja jossain (onneksi vähän kauempana) nostimet kilisevät ja kolisevat.

Katukiveys hotellialueella

Alkupäivien lievän pettymyksen jälkeen tämä Portimão on alkanut miellyttää meitä kovin. Tosin kaupunki on hiukan nuhjuinen, mutta palvelut ovat hyvät, kuinhan ne vain onnistuu löytämään. Hotellialue rannalla upeine maisemineen on oikein hieno ja siellä on hyvät kävelyreititkin.

Alkaneen viikon ohjelmassa on normaalien kauppa-, kävely- ym. reissujen lisäksi Karilla pyörälenkkejä, minulla portugalin opiskelua, pyykkipäivä, keskiviikkona yhteislaulutilaisuus Marianon baarissa ja tietenkin itsenäisyyspäivän juhlinta.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!