Matka marinaan oli pitkä, vajaat pari mailia, tuulta ja
aallokkoa enemmän kuin tarpeeksi. Dingin moottori sammui muutaman kerran, mutta
käynnistyi kuitenkin uudelleen.
Ensi töiksemme kävimme kirjautumassa sisään. Marinan
konttorissa oli itsepalvelupisteet, joissa sai näpytellä veneen ja miehistön
tiedot koneelle. Hämmennystä aiheutti se, että tulostuskomennon jälkeen
vieressä oleva tulostin ei inahtanutkaan ja kone ilmoitteli ranskaksi jotain
virhetilanteesta. Manailtuani aikani – luultuani menettäneemme kaikki tiedot –
kävin kysymässä virkailijalta neuvoa. No eipä mitään – lomakkeemme oli tulostunut
palvelutiskin printterille. Karin allekirjoitus, viisi euroa ja homma oli
selvä!
Kierreltyämme rannoilla istahdimme rantakuppilaan laittamaan
blogin liikkeelle ja syömään lounasta. Kuinka ollakaan, samaan kuppilaan
ilmestyivät Hannu ja Tuija ja Sissiin saapunutta miehistöä.
Käytyämme ruokakaupassa kävimme istahtamassa Sississä ja
sanoimme haikeat hyvästit Tuijalle ja Hannulle. Koskahan – ja missä – seuraavan
kerran tapaamme?
Paluumatkalla kumiveneen moottori kiukutteli taas. Pari
kertaa Kari sai sen käyntiin, mutta sen jälkeen se teki kertakaikkisen lakon.
Ei muuta kuin soutamaan! Matkaa oli jäljellä vielä aika paljon ja tuuli ja
vasta-aallokko hidastivat matkan etenemistä. Onneksemme ohi ajava
ranskalaispariskunta otti meidät ystävällisesti hinaukseensa ja pääsimme ilman
tuntikausien soutamista takaisin Neetille.
Seuraavana aamuna Kari paikallisti moottoriongelman
bensaletkun moottorinpuoleiseen päähän.
Tiiviste oli huonossa kunnossa ja päästi ilmaa bensan sekaan. Jotenkuten
moottori alkoi taas toimia ja ankaran etsinnän jälkeen löysimme oikeanlaisen
liittimen noin viidennestä tai kuudennesta venetarvikeliikkeestä.
Päätimme siirtyä ankkuriin lähemmäs marinaa ja kauppoja. Se
olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ankkurointialue käsittää useita lahtia ja
matalikkoja ja riuttoja niiden välissä. Matalikkojen luona on satunnaisia
merimerkkejä, mutta harvakseltaan. Lisäksi ainakin Navionicsin plotteri
syvyystiedot eivät pidä laisinkaan paikkaansa. Jos jossain kohden Navionicsin
mukaan olisi noin viisi metriä, syvyysmittarimme näyttääkin noin kahdeksaa.
Jossain kohdin taas ankkurointipaikkaa etsiessämme ajelimme luottavaisin mielin
oletetussa viidessä metrissä riutan läheisyydessä, kun syvyysmittari näyttikin
seitsemän metrin jälkeen yks´kaks 2,7 metriä!
Ajelimme edes sun taas veneiden seassa vahtien matalikkoja
ja poijuja ja mooringsliinojen kohoja ja etsien riittävän isoa koloa
ankkurointiin. Tiukkaa oli. Vihdoin, puolentoista tunnin kuluttua saimme
ankkurin alas ja huokaisimme helpotuksesta. Liian pian. Noin kello 17,
ollessamme syömässä, viereemme ajoi paikallinen moottorivene. Mies kertoi
olevansa tulossa läheiseen mooringiin illalla tai huomisaamuna ja me olimme
liian lähellä. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin lähteä taas kierrokselle.
Juuri ennen auringonlaskua saimme taas ankkurin alas 7
metriin. Tällä kertaa ranskalaisen naapuriveneen kapteeni tuli viereemme ja
alkoi epäillä ankkurimme pitävyyttä. Kari laski vielä parikymmentä metriä (!!!)
lisää ketjua. Päätimme vaihtaa aamulla taas paikkaa.
Aamulla meitä potkaisi onni ja saimme oikein hyvän ja
pitävän ankkuripaikan, jossa olemme nyt sitten pysyneetkin. Lähellä on
suomalainen Lumikki-vene, suuri Swan, joka tuli ARC:n mukana yli. Kävimme
eräänä päivänä kyliltä tullessamme siellä jutustelemassa.
Muutoin päivät ovat kuluneet yhden tai kahden
maissakäyntireissun merkeissä. Olemme kierrelleet venetarvike- ja muut kaupat,
pesseet valtaisan kasan pyykkiä itsepalvelupesuloissa, istuskelleet
rantakuppiloissa välillä oivallisen ja välillä täysin toimimattoman WiFin
ääressä, lueskelleet ja paistatelleet päivää Neetissä.
Rannalla on valtava marina, yli 800 venepaikkaa. Aika täyttä
näytti olevan, valtavasti suuria vuokrakatamaraaneja ja muita suuria veneitä.
Dingilaiturit ovat riittämättömästi mitoitetut ankkuroitujen veneiden määrään
nähden – välillä laituriin kiinnittyminen on työn ja tuskan takana.
Rannalla on marinan konttorin lisäksi ravintoloita,
venetarvikeliike, vaate- ja matkamuistomyymälöitä ja pieni ruokakauppa.
Purjemaakarin toimitiloja, pyykkitupa ja postikin ovat samassa
rakennusryppäässä. Tien toisella puolen on suurehko ruokakauppa.
Pienen matkan päässä rannalla on lisää venetarvikeliikkeitä
ja muita veneilyyn liittyviä palveluyrityksiä. Pari suurta ruokakauppaa löytyy:
Leader Price, hiukan varastomyymälän oloinen kauppa, jossa vaikutti olevan
jonkinlainen remontti meneillään. Siitä vielä pienen matkan päässä on suurehko,
kohtalaisen hyvin varustettu, mutta ahdas ja sekava Carrefourin ruokakauppakin.
Kiinalaisia kauppoja sekalaisine tavaravalikoimineen on parikin kappaletta.
Muutamana päivänä on ollut melko vähätuulista, useimmiten
kuitenkin tuuli on puhallellut reippaanpuoleisesti. Melkein joka päivä on
tullut jokunen sadekuuro, välillä hentoja ripsauksia lähes olemattomista
pilvistä, välillä kunnon rankkoja kuuroja kovien tuulenpuuskien saattelemina.
Onnekkaasti olemme kuitenkin säästyneet kastumiselta!
Tänään keskiviikkona siirryimme ankkuriin Sainte Annen
edustalle. Paikka löytyi heti, kun suuri ranskalaisvene läksi pois. Ste Anne
vaikuttaa mukavalta pieneltä kylältä. Viivymme täällä ehkä pari päivää ja jatkamme
sitten matkaa seuraaviin ankkuripaikkoihin Martiniquella. Sen jälkeen - kukapa tietää?
Tapasimme venetarvikeliikkeessä Suomen Purjelaivasäätiön
Vahinen päällystöä. Vahine oli lähdössä pohjoiseen päin hurrikaanien
vahingoittamille Dominicalle ja Guadeloupelle. He lupasivat lähettää meille
sähköpostitse tietoa tilanteesta siellä päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti